MYRYN BLOGI
YRITTÄJÄN ELÄKELAKI VAATII RADIKAALIA UUDISTAMISTA NYKYPÄIVÄÄN.
18.5.23
Sosiaalivakuutuksen pitäisi tukea heikompaa, eikä perustua siihen, että perusturvaa ja eläkettä saa vain yrittäjä, jolla on varaa siitä paljon maksaa. Sosiaaliturvajärjestelmää on yhdenmukaistettava eri työelämän muotojen välillä, nykyisellään YEL on yrittämisen ja kasvun este.
Uuteen hallitusohjelmaan voidaan hyvällä syyllä odottaa jonkinlaista kirjausta eläkejärjestelmän uudistamisesta. On ensiarvoisen tärkeää, että yrittäjien eläkelain (YEL) kokonaisuudistaminen otetaan samalla mukaan. Yrittäjien jättäminen uudistusten ulkopuolelle olisi iso virhe, sillä yli 50 vuotta vanha laki ei tunnista nykypäivän yrittäjyyttä ja monityöläisyyttä ollenkaan.
Radikaalisti muuttunut työelämä vaatii rohkeita muutoksia ja uutta asennetta. Mikään pieni yhdistelmävakuutuksen muutos, joka yhdistäisi työntekijän ja yrittäjän työssäoloehdon työttömyysturvan suhteen, ei ole likimainkaan riittävä toimenpide: yhdistelmävakuutuksen tulisi kattaa koko sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmän yhdenmukaistaminen palkansaajien ja yrittäjien välillä.
Ratkaiseva askel on poistaa ikivanha työtulon käsite yrittäjien eläkelaista. Vain todelliseen ansaintaan palkkatulon tai ansiotuloverottavan ansion mukaan perustuvat YEL-maksut olisivat tasa-arvoisia ja myös yhdenmukaisia palkansaajien kanssa. Ensimmäinen ongelma yrittäjän eläkelaissa ei edes ole itse eläke, vaan työtulon käsitteen sitominen väkisin yrittäjän sosiaaliturvan perusteeksi.
Työtulo on fiktiivinen määritelmä, jolla arvioidaan yrittäjän niin kutsuttua ”työpanosta” suhteessa palkansaajaan. Nykyisellään se on sosiaalisesti epäoikeudenmukainen ja syrjii erityisesti pienituloisia yrittäjiä, kasvuyrittäjiä, sekä paljon töitä tekeviä tavallisia ammatinharjoittajia. Osa-aikaisen yrittäjyyden, erilaisten työsuhteiden ja uusien yrittäjyyden muotojen välillä liikkuvia ei taas tunnisteta, ja he jäävät sosiaaliturvan hämärän rajamaille taistelemaan, samaten osatyökykyiset yrittäjät. Kannustinloukut napsuvat.
Jo nykyisellään osa omistaja-yrittäjistä maksaessaan itselleen palkkaa tai osinkotuloja kuuluu pelkästään TyELin piiriin, eikä YELin, mikä on parempi heille, mutta ei auta YEL-järjestelmän alijäämän suhteen. Toisaalta moni taas joutuu vakuuttamaan itsensä molemmissa. Järjestelmien osittainen päällekkäisyys on hankala vyyhti erilaisine omistajuusmääritelmineen, jossa päädytään aina siihen, että alijäämäiseen YEL järjestelmään ei makseta tarpeeksi, se on kallis, eriarvoistava eikä se ole läpinäkyvä.
Myös maksuprogressiosta pitää keskustella: liki 25%:n tasaveron kaltainen työeläkemaksu on kohtuuttomasti ylimitoitettu maksurasite pienituloisen yksinyrittäjän maksukykyyn nähden. Jos pienituloiset palkansaajat joutuisivat maksamaan itse 25% omasta palkastaan työeläkemaksuja, harva suostuisi tekemään töitä.
Tämä onkin vanhentuneen YELin ydinongelma. Se ei lähtökohtaisesti käsitä ajatusta siitä, yrittäjä voisi ansaita vähemmän kuin palkansaaja, samasta työstä, suuremmalla työmäärällä. Se lähtee päinvastaisesta ajatuksesta. Mutta vaikka kuinka huudettaisiin "luovaa tuhoa" nyt yhteen ääneen, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että pienituloinen yrittäjyys on tullut jäädäkseen, koska globaalit markkinat, kuluttajien ostovoima ja isojen yritysten yhtä lailla kuin julkisen sektorin into ulkoistaa ja ketjuttaa sanelee palkkioiden määrät.
Nykyisellään YEL estää pienten yrittäjien kasvamisen ja kehittymisen eikä uusia kasvu -tai työnantajayrityksiä synny tarpeeksi. Mikro- ja yksinyrittäjien tuore jäsenkysely osoitti, että liian suuret YEL-maksut ovat suurin este mikroyritysten kasvulle. Miksi? Yksinkertaisesti, koska YEL-maksut ovat niin suuret, ettei yrittäjälle jää käteen niiden jälkeen mitään. Satojen eurojen kuukausimaksut ovat valtava menoerä, ja niistä saatu sosiaaliturva ja eläke on taas suhteettoman pientä.
Vanhan järjestelmän ja työtulon puolustajia toki riittää. Väite, että maksujen maksaminen todellisten ansiotulojen perusteella olisi vaikeaa, ei pidä paikkaansa. Se on huomattavasti helpompaa kuin nykyisen "harkinnanvaraisen" työtulon epämääräinen määritelmä, jota yrittäjät ja eläkelaitokset joutuvat nyt keskenään työstämään aikaa vievillä resursseilla ja pohtimaan yrittäjän statusta.
Verohallinnosta on saatavissa kaikki tarvittava tieto, palkkatietojen osalta jopa reaaliaikaisesti. Muiden ansiotulojen kohdalla se ei olisi sen kummallisempi järjestelmä kuin ennakkoverojen maksu nykyisin on toiminimille.
Sosiaalivakuutuksen ideologinen tavoite on tukea heikompaa tarvittaessa, eikä perustua siihen, että turvaa ja kohtuullista eläkettä saa vain yrittäjä, jolla on varaa siitä paljon maksaa. Tai joka onnistuu saamaan itsensä TyELin piiriin.
Lisäksi on päivänselvää, että yrittäjien eläkevarat tulee rahastoida, jotta seuraavan parinkymmenen vuoden aikana päästään pois valtion kustantaman alijäämän varasta. On hyvä pitää mielessä, että myös palkansaajien eläkkeet olisivat pahasti alijäämäisiä ilman osaavaa rahastointia.