Jo riittää luovan tuhon tyrkyttäminen

18.6.2023

Kirjoittaja: 
Liisa Hanén, MYRYn pj

Helsingin Sanomilta jälleen pääkirjoitus, jossa tarjoillaan innokkaasti rivien välistä 'luovaa tuhoa'.

Suomessa saattaa olla yritysrakenne pielessä, mutta sillä se ei korjaannu, että yksin- ja mikroyrittäjiä toistuvasti syytetään siitä, että heillä on "vääränlaista yritystoimintaa". Tai että he ovat "vääränlaisia yrittäjiä".

"VINOUTUNEESTA yritysrakenteesta ei oikein kehdata puhua suoraan. Ehkä se kuulostaa helposti yrittäjien syyllistämiseltä. Siltä, että Suomessa yrittämään ryhtyisivät väärät ihmiset." (Veera Luoma-aho HS 18.6.23)

Mikro- ja yksinyrittäjät ry tietää tasan tarkkaan, mikä on pielessä: se, että Suomessa on edelleen kivikautinen ajatusmalli, mitä tulee yrittäjyyteen. Meillä arvioidaan joka ikistä yritystä ja yrittäjää yhdellä ja samalla mittanauhalla, ja se mittanauha on perinteinen talouskasvun käsite.

Suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ei edes vielä vuonna 2023 mahdu mitään muuta ajatusta yrittäjyydestä, kuin että oikeanlainen yritys on sellainen, joka työllistää yli 50 ihmistä, tuplaa liikevaihtonsa vähintään joka kolmas vuosi ja toimii joko perinteisellä vientialalla tai sitten teknologia tai ICT-alalla. Eikä koskaan koe konkurssia.

Lähes kaikki yritysneuvonnan tukimuodot ja palvelut on suunnattu vain tällaisille yrityksille, tai tähän ihanteeseen pyrkiville. Lähes kaikki verotukimallit on suunnattu tällaisille yrityksille. Ja lähes kaikki asenteemme pitävät vain tällaista yritystoimintaa oikeana ja kannatettavana. Yleensä myös samat ajatusmallit rakentavat perinteisiä vastakkainasetteluja työnantaja-yrittäjien ja palkansaajien väliin, kuten nytkin on nähty hallitusohjelmaa eri tahojen kommentoidessa.

Ja kun ajattelumme on tällä tasolla, ei ole mikään ihme, että yhteiskunnan perusrakenteet, kuten sosiaaliturva, nojaa myös näihin ajatuksiin. Siksi nykyinen sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmä lähinnä estää pienimuotoista yritystoimintaa ja rankaisee niitä, ketkä uskaltavat yrittäjyyteen lähteä tai joutuvat yrittäjyyteen. On järjetöntä, että työtön palkansaaja saa parempaa perusturvaa, kuin paljon töitä tekevä yksinyrittäjä. Ja silti kymmenet tuhannet yrittäjät valitsevat joka päivä yrittäjyyden, eivätkä työttömyyttä.

Mikseivät pienituloiset yrittäjät sitten mene palkkatöihin? Minne? Kuka ne työpaikat tekee, jolleivat yrittäjät. Yksinyrittäjyys ja sen uudet muodot ovat olleet vastaus siihen, ettei monilla paikkakunnilla ole omaa koulutusta vastaavaa työtä, tai koska erilaisten syrjivien rakenteiden takia työtä ei saa, kuten iän, sukupuolen, osatyökykyisyyden, kielitaidon, kokemuksen tai muun syyn takia.

Isot yksityiset ja julkiset toimijat ulkoistavat jatkuvasti töitä alihankkijoille, ja samalla sanelevat isomman oikeudella markkinatalouden vastaisia elinkeinovapautta rajoittavia ehtoja pienille yrittäjille, jotka eivät voi normaalisti kilpailla hinnoilla tai vaatia mitään ehtoja omalta puoleltaan.

Yksinyrittäjyys on ratkonut suomalaisten työmarkkinoiden joustamattomuutta jo vuosikaudet, eikä siitä ole kukaan sanallakaan koskaan kiittänyt yksin- ja mikroyrittäjiä. Työllisyydestämme noin 13% tulee yksinyrittäjistä, samaan aikaan kun työnantajayritysten määrä laskee.

Tyypillisesti 'luovaa tuhoa' kannattavat ajattelevat, että luuseri-yrittäjä hakee sosiaaliturvaa ja että "asumistuki on piiloyritystuki", sen sijaan, että tajuaisivat, ettei yksin- ja mikroyrittäjille ole useinkaan mitään muuta olemassa. Isot yritystuet menevät aivan muualle, samaten veronkevennykset, helpotukset, edulliset lainat ja pitkät maksuajat, innovaatiosetelit ja muut tukimuodot.

Tavallinen ammatinharjoittaja, vaikkapa nyt tässäkin HS:n jutussa mainittu kampaaja, ei saa edes muutaman tonnin pankkilainaa investoidakseen uuteen liiketilaan, puhumattakaan mistään isommasta lainasta tai innovaatiotuesta. Moni aloittava yrittäjä taistelee saadakseen edes tavallisen yrityspankkitilin. Palkkaa siinä sitten työntekijöitä.

Jos pienituloinen yrittäjä, jonka olisi vaikea työllistyä mihinkään muuten, saa muutaman sata euroa kuukaudessa asumistukea, on hän on aivan varmasti yhteiskunnalle hyödyllisempi, kuin jos jäisi kotiin kokonaan työmarkkina- ja muille tuille.

Hän työllistää itsensä, tarjoaa yhteiskunnalle tärkeitä palveluita, esim. siivousta, perhepäivähoitoa, paikallisia kulttuuripalveluita, kahvilatoimintaa, toimii ruokalähettinä, taksinkuljettajana, maatalousyrittäjänä jne. Hän maksaa veroja, kerää arvonlisäveroja, pitää monia pieniä paikkakuntia elävänä.

Se, että yhteiskuntamme ei tarjoa hänelle mitään muuta tukea, on rakenteellinen ongelma ja vääristymä, ei yrittäjän vika. Ja yleensä asumistukea saadaan vain jonkun aikaa tarpeeseen, ei kukaan pyöritä pitkäjänteistä yritystoimintaa asumistuen varassa.

Kun mittaamme jatkuvasti kaikkia yrityksiä yhdellä ja samalla mittanauhalla, meiltä on kadonnut kaikki kyky nähdä monimuotoinen sekä muuttunut yrittäjyys ja sen erilaiset muodot ja mahdollisuudet. Ketteryys. Uudet innovaatiot. Pienten yritysten ja yrittäjien mahdollisuus ratkaista käytännön ja arjen ongelmia palveluilla ja tuotteilla. Ihmisten mahdollisuus olla yhtä aikaa yrittäjä ja palkkatöissä. Maaseudun ja syrjäseutujen pitäminen elävänä. Kulttuuritarjonta. Monipuolinen palvelu- ja tuotevalikoima. Huoltovarmuus.

Luovan tuhon ajatus on vähän sama kuin jos lähdettäisiin juoksemaan perinteistä maratoonia ja toiselle kilpailijalle annetaan jalkaan kumisaappaat ja toiselle kalliit juoksulenkkarit. Sitten molempia mitataan samoilla säännöillä koko matkan ja kumisaappaissa juoksijaa moititaan, kun tämä kompuroi, on hidas ja juoksee "väärällä tyylillä". Mutta jos meillä olisi suojuoksun MM-kisat, se kumisaappaissa juoksija pärjäisikin paremmin. Kaikkihan on mittareista kiinni.

Meillä on kuitenkin toivoa, ensimmäisen kerran vuosikausiin. Sillä onneksi hallitusohjelmassa on sentään jo mukana aavistus suunnanmuutoksesta. Helpolla se ei ole tullut, mutta on todella merkittävää, että hallitusohjelmassa historiallisesti mainitaan jo mikro- ja yksinyrittäjät, yrityspalveluiden kehittäminen paremmaksi näiden tarpeita vastaamaan ja sosiaaliturvan kehittäminen vastaamaan paremmin nykypäivän työelämää ja yrittäjyyttä.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry tekee kaikkensa, jotta monimuotoista ja monipuolista yrittäjyyttä arvostettaisiin, osattaisiin tukea edes vähän, eikä ainakaan estettäisi pienten yritysten kasvua ja toimintaa.

Suomessa on lähes 300 000 mikro- ja yksinyrittäjää. Yhtä paljon on mahdollisuuksia. Ehkäpä saamme vähitellen myös muita arvon, kasvun ja yrittämisen mittareita, kuin vain yhden talouskasvun mustavalkoisen mittanauhan.