Tiedotteet, ajankohtaista ja MYRY mediassa
10.4.2024
Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n lausunto peruspankkipalveluja ja luottolaitoslainsäädäntöä koskevasta arviomuistiosta valtiovarainministeriölle
1. Peruspankkipalvelut
Eduskunta on jo vuonna 2022 kirjannut vastaukseensa 311/2022 lausuman, jonka mukaan valtioneuvoston tulee ryhtyä konkreettisiin toimiin rahanpesusääntelyn kansalaisjärjestöille, yhdistyksille ja pienille yrityksille aiheuttamien negatiivisten vaikutusten ehkäisemiseksi.
Mikro- ja yksinyritysten kohdalla rahanpesusääntelyn tarkoittama rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen on ylimitoitettua. Näiden yritysten toiminnassa korostuu yrittäjän oma toimeentulo ja sen turvaaminen. Kun sääntely johtaa pankkitilin epäämiseen (de-risking) tai jo olemassa olevan tilin sulkemiseen, viedään yrittäjältä myös mahdollisuus toimeentuloon. Tämä ei ole rahanpesusääntelyn tarkoitus.
Ilman pankkitiliä ja siihen liittyviä maksu- ja tunnistusvälineitä ei yritystoimintaa ole käytännössä mahdollista harjoittaa. Yritystoiminnan estyminen pankkitilin epäämisen takia ja varsinkin jo käynnistetyn toiminnan lopettaminen pankkitilin sulkemisen takia ovat ristiriidassa perustuslain takaaman elinkeinovapauden kanssa.
Konkreettisiin lainsäädäntötoimiin rahanpesusääntelyn lieventämiseksi pienimpien yritysten kohdalla tulee ryhtyä ripeästi. Ohjeistuksen ja viestinnän lisääminen eivät ole riittäviä toimenpiteitä nykyisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Yksin- ja mikroyrityksille on säädettävä oikeus peruspankkipalveluihin vastaavaan tapaan kuin luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvussa on säädetty laillisesti maassa asuville henkilöille. Tässäkään ohjeistuksen tai hyvää pankkitapaa koskevien säännösten kehittäminen ei tuo riittävää parannusta nykytilanteeseen.
Pienimpien yritysten palvelumaksujen tulee olla kohtuullisia ja vastata niistä aiheutuvia todellisia kustannuksia. Peruspankkipalveluiden tarjoamisvelvoitteen laajentaminen aiheuttaa todennäköisesti tarpeen tarkistaa perittävien palvelumaksujen kohtuusarviointia. Lopputuloksena ei voi olla se, että palveluita on kyllä saatavilla mutta vain kohtuuttoman suurilla palvelumaksuilla.
2. Käteisen saatavuus ja käytettävyys
Yritykset ottavat vastaan niitä maksuvälineitä ja tarjoavat asiakkaidensa käytettäväksi niitä maksutapoja, joista aiheutuvat kustannukset ovat kohtuullisia ja jotka ovat helposti niin yritysten kuin kuluttajienkin saatavilla.
Erityisesti pienimmillä yrityksillä tulisi olla lähtökohtaisesti vapaus valita, mitä maksuvälineitä yritys ottaa vastaan ja mitä maksutapoja yritys tarjoaa asiakkaidensa käytettäväksi.
Velvollisuus käteisen rahan vastaanottamiseen ei tulisi koskea kategorisesti kaikkia yrityksiä niiden koosta ja toimialasta riippumatta. Käteisen vastaanottaminen voi hyvin olla perusteltua välttämättömyystuotteiden ja -palveluiden kohdalla. Muissa tilanteissa velvollisuus rajoittaisi tarpeettomasti pienimpien yritysten toimintamahdollisuuksia.
Käteisen rahan käytöstä aiheutuvan rahahuollon kustannukset ovat viime vuosina nousseet valtavasti. Myös rahahuollon palveluiden saatavuus on heikentynyt huomattavasti. Rahahuollon kustannukset ja palveluiden saatavuus määrittävät käytännössä hyvin pitkälti pienimpien yritysten halukkuutta käteisen rahan vastaanottamiseen. Mikäli kustannukset ovat kohtuullisia ja palveluiden saatavuus hyvä, tulee käteinen säilymään maksuvälineenä kuluttajien niin halutessa.
Mikäli käteisen rahan vastaanottamiseen tulee velvollisuus, on myös huolehdittava siitä, että rahahuollon kustannukset pidetään kohtuullisina ja että palvelut ovat laajalti saatavilla. Muussa tapauksessa erityisesti pienimmille yrityksille aiheutuu kasvavista rahahuollon kustannuksista kohtuuttomia vaikeuksia ja kestämättömiä kannattavuusongelmia.
3. Asiakkaansuoja- ja menettelytapasääntely
Pienyritysluottoja koskevan sääntelyn kehittämistä puoltaa se, että pienimmät yrittäjävetoiset yritykset rinnastuvat luotonhakutilanteessa suojantarpeen ja neuvotteluvoiman osalta käytännössä usein kuluttajiin. Erityisesti näin on yksinyrittäjien kohdalla. Lisäksi pienten yritysten toiminnassa painottuu selvästi suuria yrityksiä useammin luotonotto toimilupaa koskevien velvoitteiden ja valvonnan ulkopuolisilta luotonantajilta.
Luottolaitossektorin ulkopuolisessa ja varsinkin ns. pikaluottoihin perustuvassa luotonannossa vallitsee usein huomattavan korkea korko- ja kulutaso sekä todellisten luottokustannusten ilmoittamista koskevat epäselvät käytännöt. Erityisesti pienyritysten kannalta on kuitenkin olennaisen tärkeää, että yritykset pystyvät tekemään luotonottoa koskevat päätöksensä avoimen ja riittävän informaation perusteella.
Myös toimiluvanvaraisen luottolaitossektorin ulkopuolisen luotonannon markkinoinnin sääntelyyn tarvitaan keinoja, joilla voidaan puuttua havaittuihin epäkohtiin.
14.3.2024
TIEDOTE: YKSINYRITTÄJIEN MÄÄRÄ LASKEE HUOLESTUTTAVALLA VAUHDILLA
10 000 yksinyrittäjää vähemmän vuonna 2023 edelliseen vuoteen verrattuna.
Mikro- ja yksinyrittäjien mukaan YEL-uudistus sekä YEL-maksujen korotukset niittävät nyt erityisesti yksinyrittäjiä. Epävarma taloustilanne, pian poistuva arvonlisäveron alarajahuojennus, isojen yritysten maksuaikojen piteneminen, kuluttaja-asiakkaiden väheneminen ja vähäinen tuki yksin- ja mikroyrityksille näkyy nyt selvästi.
"Pelkäsin juuri tätä, kun YEL-uudistus tuli. Tässä huonossa taloustilanteessa YEL-maksujen korotukset tulevat pahimpaan mahdolliseen hetkeen. Lähes sata euroa kuussa lisämaksua, eli yli tuhat euroa vuodessa, on useille tekemätön paikka. Etenkin kun sillä ei saa yhtään parempaa eläke- tai sosiaaliturvaa. Monilla loppuu usko heitä epäreilusti kohtelevaan sosiaalivakuutukseen ja yritystoiminta lopetetaan" sanoo Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n puheenjohtaja Liisa Hanén.
Huolena on, että suurin osa pienituloisista ja ennen itsensä työllistäneistä yrittäjistä päätyy työmarkkinatuelle. Etenkään pienillä paikkakunnilla ei ole työpaikkoja, jonne voi siirtyä.
"Valtion talouden kannalta on katastrofi, jos tämä suunta jatkuu. Aikaisemmin itsensä työllistänyt yrittäjä, joka tarjoaa palveluita, kerää arvonlisäveroa, maksaa ansiotuloveroa ja vaikuttaa kotipaikkakuntansa elinvoimaan positiivisesti siirtyy nyt pahimmassa tapauksessa työmarkkinatuelle. Se on yksilön, yhteiskunnan, sekä valtion talouden kannalta huonoin tilanne. Jos ajatellaan tylysti, niin ennen plusmerkkinen yrittäjä maksaakin valtiolle nyt vähintään 15 000 euroa vuodessa työmarkkinatuella. Hintalappu on tosi kova kerrannaisvaikutuksineen, kaikille." Hanén jatkaa.
Viime vuonna YEL-tarkistukset koskivat 56 000 yrittäjää. Heistä noin 83 prosentilla työtulo nousi. Tarkistukset jatkuvat tänä vuonna. Korotuksissa on maksukatto ja porrastus, ja suurin osa yrittäjistä ottaa 4000 euron suojasäännön mukaisen korotuksen tällä hetkellä. Seuraava korotus tehdään kolmen vuoden päästä.
"Hiekka loppuu tiimalasista pian. Nyt olisi pakko ottaa YEL-uudistus käsittelyyn tämän hallituskauden aikana. Meillä ei ole varaa olla uudistamatta sitä. Sosiaalivakuutuksen tehtävä on tukea, ei kuihduttaa kohtuuttomilla maksuilla, jotka eivät perustu yrittäjän todellisiin tuloihin. Tarvitsemme kasvua ja kaikki yrittäjyys on arvokasta." Hanén vetoaa.
TILASTOKESKUKSEN MUKAAN YKSINYRITTÄJIEN MÄÄRÄ ON LASKUSSA.
Työllisiin Suomessa kuului vuonna 2023 keskimäärin 230 000 yksinyrittäjää, mikä oli 10 000 vähemmän kuin edellisvuonna, kertovat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tiedot, jotka julkaistiin 14.3.
Kaikkiaan työllisyyystutkimuksen mukaan yrittäjiä oli Suomessa 320 000. Yrittäjien osuus kaikista työllisistä on 12 %. Yksinyrittäjien osuus työllisten määrästä on 7,1%
Työnantajayrittäjien määrä pysyi suurin piirtein ennallaaan ja oli 89 000, eli lähes saman verran kuin vuonna 2022.
Linkki Tilastokeskuksen uutiseen:
https://www.stat.fi/uutinen/yksinyrittajien-maara-vaheni-vuonna-2023
31.1.2024
Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi arvonlisäverolain ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 39 §:n muuttamisesta.
Esitysluonnoksen tarkoituksena on panna täytäntöön ns. pienyritysdirektiivi (EU) 2020/285, jonka perusteella arvonlisäverovelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus poistuu. Verottomuuden edellytyksenä otetaan jatkossa huomioon elinkeinonharjoittajan liikevaihto kuluvalta ja edeltävältä kalenterivuodelta. Lisäksi velvollisuus rekisteröityä takautuvasti verovelvolliseksi poistetaan ja jatkossa velvollisuus alkaa vasta alarajan ylittämisajankohdasta lukien.
Alarajahuojennuksen poistaminen
Arvonlisäveron alarajahuojennus on ollut verohelpotus niille alv-rekisteriin kuuluville yrityksille, joiden liikevaihto on alle 30 000 euroa. Alarajahuojennuksen poistaminen ilman arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korottamista tai muita tuki-instrumentteja kiristää suoraan näiden pienten yritysten verorasitusta. Esitysluonnoksen mukaan näitä yrityksiä on noin 80 000, eli erittäin huomattava määrä.
Mikroyritysten ei ole läheskään aina mahdollista siirtää lisääntyvää veroa täysimääräisenä hintoihin, jolloin se jää yritykselle lopulliseksi kustannukseksi. Verorasitteen kasvu koskee varsinkin sellaisia mikroyrityksiä, joiden arvonlisäverolliset ostot ovat vähäisiä myyntiin nähden. Alarajahuojennuksen poistuminen rasittaakin erityisesti työvoimavaltaisia ja palvelualan mikroyrityksiä. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajalla on suuri merkitys pienimuotoisen toiminnan lisäksi varsinkin yritystoiminnan alkuvaiheessa. Alaraja, sekä asteittaisesti pienenevä alarajahuojennus, madaltavat kynnystä yrittäjäksi ryhtymiseen sekä edistävät pienimpien yritysten kasvumahdollisuuksia.
Nyt arvonlisäverotukseen liittyvät helpotukset yritystoiminnan aloittamiseen ja liiketoiminnan laajentamiseen ollaan lopettamassa kokonaan, ilman, että tilalle tulee mitään tuki-instrumentteja tai kompensaatiota. Tämä tarkoittaa, että mikroyritysten verorasitusta kiristetään ja veropoliittisia kannusteita yrittäjyyteen heikennetään hallitusohjelman kirjausten vastaisesti.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry tuo esiin huolensa siitä, että pienimpien yritysten kasvumahdollisuuksia ollaan esityksen myötä heikentämässä. Alarajahuojennuksen poistaminen nostaa merkittävästi kynnystä liiketoiminnan laajentamiseen varsinkin tilanteessa, jossa liikevaihdon nousun pysyvyydestä ei ole varmuutta. Verottomuuden edellytyksenä olevan liikevaihtorajan ottaminen huomioon aikaisempaa pidemmältä ajalta eli kuluvalta ja edeltävältä kalenterivuodelta kasvattaa tätä kynnystä vielä lisää.
Verovelvollisuuden alaraja
Verovelvollisuuden alkaminen vasta alarajan ylittämisajankohdasta lukien on Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n mielestä kannatettava ja oikeudenmukainen uudistus, ja korjaa nykyisessä laissa olleen epäkohdan, jossa veroa on joutunut maksamaan takautuvasti koko tilikauden myynnistä, rajan ylittyessä hiukankin. Tämän epäkohdan korjaaminen ei kuitenkaan kompensoi itse alarajahuojennuksen poistamista.
Verovelvollisuuden alarajan ylittyminen merkitsee samalla joka tapauksessa myös seuraavan kalenterivuoden verovapauden menettämistä. Verovelvollisuuden alarajan tarkoituksena ei esitysluonnoksen mukaan ole ollut vapauttaa verosta varsinaista ammatti- tai liiketoimintaa, vaan rajata verotuksen ulkopuolelle lähinnä harrastusluonteinen ja pienimuotoinen toiminta. Nykypäivän muuttunutta työelämää ja monimuotoista yrittäjyyttä, jossa ihmiset liikkuvat eri työsuhteiden ja yrittäjyyden muotojen välillä ja usein jopa rinnakkain, ei luonnoksessa kuitenkaan ole otettu huomioon riittävästi. Pienituloinen yrittäjätoiminta on arkipäivää kymmenille tuhansille yrittäjille.
Erityisesti yksinyrittäjien tulotaso jää huomattavasti jälkeen palkansaajista. Yksinyrittäjien mediaaniansainta on alle 2000€/kk bruttona ja neljännes yksinyrittäjistä kuuluu alimpaan tulodesiiliin (Tilastokeskus 2021). Koronakriisi pahensi tilannetta mikro- ja yksinyrittäjille, eikä siitä ole ehditty toipua ennen kuin tämänhetkinen talouden taantuma on iskenyt päälle.
Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi edistää palkkatyön ja yrittäjämuotoisen työn yhteensovittamista, sekä tunnistaa yrittäjyyden uusia muotoja ja niiden haasteita. Aloittavien yritysten sekä jokaisen osa-aikaisen tai sivutoimisen yrittäjänkin toiminta- ja erityisesti kasvumahdollisuuksien turvaaminen on erittäin tärkeää, myös velkaantuvan julkisen talouden suunnan kääntämiseksi. Kasvuun tulisi kannustaa erilaisilla keinoilla, ei vähentää kannustimia.
Budjettivaikutukset
Esitysluonnoksen mukaan alarajahuojennuksen poistamisen arvioidaan lisäävän valtion verotuottoa noin 80 miljoonaa euroa vuoden 2025 tasossa. Tämä tuotto jää yksiselitteisesti kaikkein pienimpien yritysten maksettavaksi. Esitysluonnoksessa ei ole laskettu tai tuotu esiin, millä alarajatasolla huojennuksen poistaminen tapahtuisi veroneutraalisti. Kuitenkin alarajan nostaminen 30 000 euroon lisäisi esitysluonnoksen mukaan verotuottoa vielä noin 35 miljoonaa euroa vuodessa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on arvioinut, että arvonlisäveron optimaalinen alaraja olisi Suomessa 32 000 euroa.
Suomen soveltama alaraja on selvästi alhaisempi kuin OECD- tai EU-maissa keskimäärin ja direktiivi sallii rajan asettamisen jopa 85 000 euroon. Esitysluonnoksen vaikuttavuusarvioinnit ovat jääneet pintapuolisiksi. Alarajahuojennuksen poistaminen nähdään vain arvonlisäveron tuottoa lisäävänä, ottamatta huomioon kasvavan verorasituksen vaikutuksia yritystoimintaan jo muutenkin haastavassa ja epävarmassa toimintaympäristössä.
Selvittämättä on jäänyt arvio alarajahuojennuksen poistamisen takia lopettavien yritysten määrästä. Monelle aloittavalle yritykselle, sekä taantumassa kannattavuusrajalla kamppailevalle mikro-, yksin- ja pienyritykselle, huojennuksen poistaminen ja samaan aikaan hallituksen suunnitelmissa olevien arvonlisäverokantojen korottaminen yhdessä eläkemaksujen nousun ja sosiaalietuuksien heikentämisen kanssa voivat erittäin suurella todennäköisyydellä johtaa yritystoiminnan lopettamiseen.
Esitysluonnoksessa näyttää jääneen ottamatta huomioon myös se, että alarajahuojennus on yritykselle verotettavaa tuloa. Huojennuksen poistaminen kaventaa siten verotuottoa enemmän, kuin luonnoksessa on laskettu. Mitään selvitystä tai arviota ei ole esitysluonnoksessa siitäkään, kuinka moni yrittäjä joutuu toiminnan lopettamisen tai tulojen alentumisen vuoksi mahdollisesti turvautumaan sosiaaliturvaan. Huojennuksen poistamisella on tämänkin vuoksi paljon ennakoitua suurempi kokonaisvaikutus valtion budjettiin. Vain noin 6000 lopettavaa ja työmarkkinatuelle siirtyvää yrittäjää maksaa vuodessa enemmän, kuin nyt kaavailtu 80 miljoonan euron verotuotto; lisäksi tulee vielä merkittävät kerrannaisvaikutukset talouteen.
Alarajahuojennuksen poistaminen on kompensoitava alarajan tuntuvalla korotuksella
Mikro- ja yksinyrittäjät ry esittää kantanaan, että arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistaminen on ehdottomasti kompensoitava nostamalla arvonlisäveron alaraja vähintään veroneutraalille tasolle, jotta alarajahuojennuksen poistaminen ei lisäisi mikroyritysten verorasitusta. Mikäli alarajan nostolla todella halutaan kannustaa kasvuun ja myös työpaikkojen luomiseen, pitää rajaa nostaa merkittävästi korkeammalle, 50 000 – 60 000 euroon.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n näkemyksen mukaan pienimpien yritysten kasvumahdollisuuksien aidoksi tukemiseksi ja hallinnollisen taakan vähentämiseksi verovelvollisuuden alaraja tulisi korottaa vähintään 50 000 euron tasolle, jotta edes osalla yrityksistä, joita alarajahuojennuksen poistaminen koskee, olisi kohtuullinen mahdollisuus siirtyä arvonlisäverottoman toiminnan piiriin. Korkeampi arvonlisäveron alaraja madaltaa yritystoiminnan aloittamiskynnystä, kannustaa liikevaihdon kasvattamiseen ja yritystoiminnan laajentamiseen sekä vähentää hallinnollista byrokratiaa. Erittäin todennäköisesti arvonlisäveron lisätuoton saamatta jääminen kompensoituu tällöin sosiaaliturvan kokonaiskustannusten vähenemisenä sekä uusien yrittäjien ja kasvuyrittäjien määrän nousuna.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n lausunto Työ- ja elinkeinoministeriölle koskien yrityksille myönnettäviä kansainvälistymisavustuksia vuosina 2024-2030.
12.1.2024
Mikro- ja yksinyrittäjät ry vastustaa luonnoksessa esitettyjä muutoksia koskien erityisesti yksinyrittäjien ja pienten mikroyritysten poissulkemista kansainvälistymistuen piiristä, sekä tuen määrää sekä hyväksyttäviä kustannuksia koskevia uusia rajoituksia.
Lisäksi haluamme huomauttaa asetuksen pitkästä voimassaoloajasta, minkä takia nyt kaavailuilla rajoituksilla on huomattavaa merkitystä suomalaisten yritysten kansainvälistymistavoitteille useiksi vuosiksi eteenpäin.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry haluaa tuoda painokkaasti esiin, että yksinyrittäjien sekä pienten mikroyritysten poissulkeminen kansainvälistymistuen piiristä esityksen kohdan 4 § mukaan on sekä syrjivää, erittäin lyhytnäköistä, että lisäksi ymmärtämätöntä Suomen yrityskenttää kohtaan: mikro- ja yksinyrityksiä on noin 95% kaikista yrityksistä Suomessa. Valtaosa pienyrityksistä kuuluu tähän kategoriaan, eli alle 10 hengen yrityksiin, ja suurin osa suomalaisista yrityksistä on yksinyrityksiä. Määrästään huolimatta Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 mikroyritykset edustivat vain 10,3 % kaikista tukea saavista yrityksistä. Pelkästään yksinyrittäjiä oli keskimäärin 194 000 kappaletta vuonna 2022 ja heidän yhteenlaskettu liikevaihtonsa oli noin 26 miljardia euroa, ja osuus työllisyydestä noin 10%.
Huomattava osa yksin- ja mikroyrityksistä tekee ja erityisesti tavoittelee kansainvälistä kauppaa ja liiketoimintaa, myy tuotteitaan ja palveluitaan ulkomaille, niin ulkomaisille yrityksille kuin kuluttajille, tai toimii alihankkijoina osana isompia hankintaketjuja viennin puolella.Yksinyrittäjissä on myös runsaasti suoraan teknologia- ja vientiteollisuudessa toimivia yrittäjiä, etenkin ohjelmistokehityksen, projektinhallinnan, hankejohtamisen ja suunnittelun ammattilaisia, joilla on mahdollisuus hakea uusia asiakkuuksia aktiivisesti Suomen ulkopuolelta.
On hyvin tyypillistä, että projektien alkuvaiheessa tai hankkeiden valmisteluvaiheessa ei vielä työllistetä muita kuin itse yrityksen omistaja, tai pari omistajaa omalla riskillään, vakituista työvoimaa palkataan vasta, kun rahoitusta on saatu. Silti projektien ja hankkeiden alkuvaiheessa voidaan työllistää alihankkijoina kymmeniäkin muita yksin- ja mikroyrityksiä ja toimia verkostomaisesti. Tuen myöntäminen vain palkkatyösuhteiden mukaan ei ole missään määrin tarkoituksenmukaista tai vastaa nykypäivää.
Nyt esityksessä ollaan poistamassa kokonaan kansainvälistymistuki yksin- ja mikroyrittäjiltä ja siten vaikeutetaan heidän kasvuaan sekä uusien asiakkuuksien, hankkeiden ja projektien hakemista ulkomailta. Esitys on täysin ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa mainitaan erikseen, että ’kasvua tukevia palveluita sekä yritysneuvontaa kohdennetaan yksinyrittäjille, mikroyrittäjille ja aloittaville yrittäjille’.
On ymmärrettävää, että hakuprosessin kannalta haasteena on, että erityisesti yksinyrittäjien hakemusten määrä on suuri ja heidän hakemansa tuki on suhteellisesti pientä, jolloin hakemuksien käsittely työllistää paljon Business Finlandin henkilöstöä. Business Finlandin resurssointi ei saa kuitenkaan määrittää sitä, minkälaisia ja minkä kokoisia yrityksiä Suomessa tuetaan kansainväliseen kasvuun. Päinvastoin tulisi nähdä, että hyvinkin pienillä tukirahoilla voidaan saada erittäin merkittäviä kansainvälisiä panostuksia aikaan, sekä uusia innovaatioita ja näkyvyyttä aikaiseksi. Business Finland pystyy aivan varmasti ratkaisemaan mahdollisen resurssipulansa tai hakemusprosessien haasteet niin, ettei se estä suomalaisten mikroyritysten kansainvälistymistä ja kasvumahdollisuuksia.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry esittääkin, että Business Finland perustaa erillisen instrumentin ja kansainvälistymisen innovaatiosetelin, sekä aktiivista help desk- toimintaa, jolla tuetaan erityisesti niitä yksin- ja mikroyrittäjiä, jotka haluavat hakea uusia asiakkuuksia Suomen ulkopuolelta ja keskittyä erityisesti kansainväliseen yritystoimintaan. Jos tällaisen kansainvälistymisen innovaatiosetelin ja tukitoiminnan kokonaisbudjetiksi allokoidaan vaikka vain 2 miljoonaa euroa, se mahdollistaa sadoille yrittäjille osallistumisen kansainvälisiin tapahtumiin, verkostoihin ja myynninedistämismatkoihin ja mahdollistaa kansainvälisen kasvun. Suomi nimenomaan tarvitsee runsaasti uusia innovaatioita, ketterää yritystoimintaa, runsasta verkostoitumista ja positiivista näkyvyyttä kansainvälisesti, nopeasti, eikä jähmeää ja vanhanaikaista yritystukimallia vain isoille yrityksille.
Asetusluonnoksen perusteluissa on rajauksia tehty ”avustusten eri yrityksille kohdentumisen näkökulmasta.” Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n mielestä nyt esitetyt rajaukset eivät nimenomaan tue tätä perustelua, vaan ne asettavat päinvastoin yksin- ja mikroyritykset entistä heikompaan asempaan kansainvälistymisen suhteen ja vain kasvattavat entisestään isompien yritysten tukia.
Esitetyt muutokset tulevat toteutuessaan suoraan vähentämään pienten yritysten aktiivisuutta kansainvälistymistavoitteissa; niin kansainvälisessä tuotekehityksessä, kansainvälisessä verkostoitumisessa kuin vientipyrkimyksissä. Tämä on pahasti ristiriidassa hallituksen omien tavoitteiden kanssa.
Yllämainittujen kokonaisperustelujen myötä esitämme muutoksia seuraaviin kohtiin:
3 § Määritelmäkohta: 1) ”Messuhankkeella tarkoitetaan yritysryhmän hanketta, jossa yritykset osallistuvat samaan ulkomailla toteutettavaan yksittäiseen tapahtumaan tai ajallisesti laajempaan tapahtumakokonaisuuteen joko paikan päällä tai virtuaalisesti ja johon osallistuu vähintään neljä yritystä, jollei hankkeen luonteesta muuta johdu”.
-Poistetaan vaatimus yritysten määrästä kokonaan. Suomalaisten yritysten osallistujamäärä ei kerro mitään siitä, kuinka tärkeä tai merkittävä yksittäinen messutapahtuma on. On myös täysin mahdollista, että etenkin uusien innovaatioiden kohdalla yhden yksittäisen toimialan yrityksiä ei välttämättä ole Suomen markkinassa monia.
4 § Avustuksen käyttötarkoitus ja avustuksen saaja: ”Valtionavustusta voidaan myöntää vähintään kaksi henkilötyövuotta työllistäville pienille ja keskisuurille yrityksille sekä pienille suuryrityksille.”
-Tämä on kaikkein merkittävin ja kriittisin heikennys esityksessä. Poistetaan vaatimus kahdesta henkilötyövuodesta, eikä rajata sitä yrityksen koon mukaan.
5 § Hyväksyttävät kustannukset: Luonnoksen mukaan rahtikustannukset ovat vähämerkityksisiä kustannuksia, joilla ei ole olennaista vaikutusta hankkeen toteuttamiseen.
-Rahtikustannukset tulee edelleen sisällyttää hyväksyttäviin kustannuksiin. Rahtikustannukset muodostavat usein etenkin mikroyrityksille huomattavan kustannuserän. Tämä rajaus etuoikeuttaa vain suurempia yrityksiä, joilla on jo vakiintunutta toimintaa, edulliset rahtisopimukset tai tytäryhtiöitä kohdemarkkinoilla. Suomen globaali sijainti lähes aina aiheuttaa rahtikustannuksia, olivatpa tapahtumat Euroopassa tai sen ulkopuolella.
6 § Tuen määrä: ” Messuhankkeisiin valtionavustusta voidaan yritykselle myöntää enintään yhteen messutapahtumaan kalenterivuoden aikana.”
-Poistetaan rajoitus vain yhdestä tuettavasta messutapahtumasta per vuosi. Tuen rajoittaminen yhteen tapahtumaan vuodessa vaikeuttaa huomattavasti nimenomaan vientiin ja kansainvälistymiseen panostavien mikroyritysten ja aloittavien yritysten toimintaa. Lisäksi se asettaa toimialat epätasa-arvoiseen asemaan, koska toisilla aloilla on paljon merkittäviä tapahtumia ja toisilla vain yhdet vuotuiset messut. Rajoittaminen myös tarkoittaa, ettei kansainvälistymiseen tähtäävä yritys voi tehokkaasti olla eri sesongeissa tai eri markkinasegmenteille suunnatuissa tapahtumissa mukana.
Ehdotamme euromääräisen rajan asettamista per yritys tai tapahtuma, jotta tuki jakautuisi tasaisemmin eri toimialojen ja sekä mikroyritysten että isompien yritysten kesken.
YRITTÄJÄN ELÄKELAKI (YEL) ON UUDISTETTAVA!
10.1.2024
MIKSI YEL-uudistus on tärkeää myös valtion talouden sekä kasvun kannalta? Miksi se ei ole vain yrittäjän oma ongelma?
83%:lla yrittäjistä YEL-työtulo nousi viime vuoden tarkistuksissa. Yli 70%:lla se nousi maksimimin, eli 4000€.
Lue uutinen TELAlta täältä: https://www.tela.fi/2024/01/10/noin-83-prosenttia-56-000-yrittajasta-sai-yel-maksuunsa-korotuksen-lakiuudistuksen-jalkeen/
Tämä on tarkoittanut noin 86€ korotusta kk-maksuun, vuodessa se on yli tuhat euroa! Ja vaikka maksu on noussut, ei sosiaaliturva ja eläke käytännössä parane yhtään.
MIKÄ YELISSÄ MÄTTÄÄ?
1. Yrittäjä ei maksa eläke- ja sosiaaliturvamaksujaan todellisista tuloistaan, vaan fiktiivisen vertailun mukaan palkansaajiin, ns. YEL-työtulon mukaan.Työtulo on hankala käsite, jossa pohjalla on yrityksen liikevaihto sekä saman alan palkansaajan mediaanipalkkavertailu. Lisäksi otetaan huomioon myös muita tekijöitä, kuten työpanos ja sen määrä ja arvo.
->Miksi se ei toimi? Koska suurin osa yrittäjistä ansaitsee nykypäivänä VÄHEMMÄN kuin palkansaajat. Nyt kymmenet tuhannet yrittäjät joutuvat maksamaan eläke- ja sosturvamaksuja tuloista, joita he eivät oikeasti saa.
->Mihin se johtaa? Siihen, että iso osa yrittäjistä "alivakuuttaa", koska pystyy tuloillaan maksamaan vain pienen osan vaadittavista maksuista. Se tarkoittaa, että yrittäjän eläke- ja sosiaaliturva jää todella huonoksi.
->Samalla valtion kustantama alijäämä, jolla maksetaan yrittäjien eläkkeistä puuttuva osuus, kasvaa. Se on jo lähes 500 miljoonaa, joka vuosi. Tilanne on kestämätön.
2. Yrittäjien eläkkeitä ei ole rahastoitu. Järjestelmä on kroonisesti alijäämäinen, sitä pystytä korjaamaan maksuja korottamalla eikä valtio voi ikuisesti maksaa vajetta.
MILLÄ YEL VOIDAAN KORJATA?
1. Rahastoidaan. Eläkevarat pitää saada tuottamaan. Tämä ei ole nopea ratkaisu, mutta pitkällä aikavälillä tuotot takaavat järjestelmän kestävyyden.
2. YEL-työtulon käsite on hylättävä. Eläkkeen tulee kertyä todellisen ansainnan mukaan. Myös sosiaaliturvaetuuksien tulee määräytyä yrittäjän todellisen tulotason mukaan, jotta tukea saavat ne, ketkä sitä aidosti tarvitsevat. Sosiaalivakuutuksen pitäisi olla yhdenmukainen kaikille.
3. Joustoa ja oikeudenmukaisuutta tulee lisätä sisällyttämällä YEL-maksuihin maksuprogressiota yrittäjän ansainnan tai yrityksen koon mukaan. 24-25% työeläkemaksu on kohtuuton maksurasitus itsensä työllistäville pienituloisille ammatinharjoittajille, sekä kasvua tavoitteleville mikroyrittäjille.
->Vaihtoehtoisesti minimimaksujen päälle tulisi antaa enemmän valinnanvapautta maksuihin, mutta tämä edellyttää toimivaa rahastointimallia.
Miksi tällä kaikella on merkitystä? Koska yrittäjä ei ole kasvoton yritys. Yrittäjä vanhenee, voi sairastua, saa lapsia, voi olla osatyökykyinen, opiskella, ihan siinä missä jokainen muukin. Jotta kukaan voi kasvattaa ja pyörittää yritystoimintaansa, työllistää itsenstä ja muita, on ensin oma sosiaaliturva oltava kunnossa ja luottamus siihen, että tukea voi saada, kun tarvitsee.
Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme ei myöskään tunnista muuttunutta työelämää, jossa liikutaan yrittäjyyden ja palkkatöiden (YELin ja TyELin) välillä. Tähän tulisi kannustaa, yhdenmukaistaa, eikä estää joustavia työmarkkinoita vanhentuneella järjestelmällä.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry vastustaa aikuiskoulutustuen lakkauttamista
5.1.2024
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on lyhytnäköistä. Tuki on monille ainoa mahdollinen väylä uudelleenkouluttautumiseen, liikkumiseen työelämässä yrittäjyyden ja palkkatöiden välillä ja usein se on ainoa asia, mikä estää työttömyyden. Lisäksi tuki on etenkin yksinyrittäjille tärkeä mahdollisuus ylläpitää omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan. Valtaosa tuen käyttäjistä on naisia hyvinvointi-, palvelu- ja sote-aloilla.
MYRYn lausunto Sosiaali- ja terveysministeriön lakkautusesitykseen on alla luettavissa kokonaisuudessaan.
MYRY vastustaa aikuiskoulutustuen lakkauttamista ja suhtautuu kriittisesti esityksen nopeaan valmisteluun ja hyvin suppeaan vaikutusarvioiden määrään.
Aikuiskoulutustuki on merkittävä huomattavan isolle joukolle yksin- ja mikroyrityksiä, joita on Suomessa yli 300 000. Aikuiskoulutustuki on tärkeä tukimuoto nykypäivän toiminta- ja kilpailuympäristössä sekä eri elämäntilanteissa oleville pienille yrittäjille. Sen merkitys korostuu aivan erityisesti naisvaltaisilla palvelu- ja sote-aloilla.
Liiketoimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, kuten kilpailutilanteessa tai kilpailuympäristössä tapahtuvat muutokset, sekä erityisesti muuttuvat palvelualojen asiakastarpeet harvaan asutuilla alueilla, aiheuttavat usein välttämättömyyden uudelleenkouluttautumiseen. Tämä uudelleenkouluttautuminen kohdentuu usein kokonaan uudelle ammattialalle erityisesti sosiaali- ja terveyspuolella. Esitysluonnoksestakin ilmenee, miten moni tuensaaja opiskelee nimenomaan terveys- ja hyvinvointialaa tai kasvatusaloja, ja tuen saajista 76% on naisia. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen siis kiistämättä kohdistuisi rankemmin naisiin, mikä on myös tasa-arvokysymys.
Uudelle ammattialalle kouluttautuminen vaatii kokoaikaista panostusta, jolloin yrittäjyys ja sen tuoma ansiotulo eivät ole mahdollisia tai on vain hyvin rajatusti mahdollista. On myös muita merkittäviä elämäntilanteita, kuten työkykyyn vaikuttavat ammattitaudit, tai uupuminen, joissa vaaditaan kokonaan uudelle alalle kouluttautumista, jotta yrittäjätoiminta voi jatkua tai vaihtoehtoisesti työllistyminen palkkatöihin onnistua.
Aikuiskoulutustuen poistaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että uudelleenkoulutusmahdollisuuden poistuessa ja yrittäjätilanteen muuttuessa, moni etenkin yksinyrittäjä ilman koulutuksen tuomaa työllistymisen mahdollisuutta, joutuisi siirtymään työmarkkinatuelle. Tämä kuormittaa yhteiskuntaa moninkertaisesti verrattuna aikuiskoulutustukeen varattavaan rahoitukseen, jolla ei edes ole juuri säästövaikutuksia valtion budjetin kannalta, sillä tuki on rahoitettu pääasiallisesti työttömyysvakuutusmaksuilla.
Yrittäjän aikuiskoulutustuen 12kk nettovaikutus (tuki – verotuksen kautta palautuva osuus) on 6 344,74 € / henkilö. Työmarkkinatuen varassa olevan henkilön vuosikustannus yhteiskunnalle on keskimäärin noin 15 000 € / henkilö.
Yrittäjistä suuri osa pystyy hankkimaan uuden ammatin vuodessa aikuiskoulutustuen avustuksella. Sote-alan perustehtäviin tarvitaan joissakin kohdin kahden vuoden koulutus, riippuen pohjakoulutuksesta. Työllistyminen sote-alan puolella on lähes varmaa uudelleenkoulutuksella, jos tavoitteena on työllistyä palkkatyöhön, ja toisaalta uudelleenkoulutus parantaa tuntuvasti yrittäjyyden edellytyksiä, jos toiveissa on yritystoiminnan jatkuminen.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry näkee aikuiskoulutustuen kriittisenä sekä työllisyyttä, että pienten yritysten elinvoimaa ylläpitävänä tekijänä. Eriyisesti tiedossa oleva sote-alaa koskeva murros ja valtavat haasteet vaativat reagointikykyä ja mahdollisuutta nopeaan ja tuettuun uudelleenkouluttautumiseen. Tämän mahdollisuuden poistaminen olisi erittäin lyhytnäköistä, heikentäisi työvoiman saatavuutta entisestään eikä kannustaisi työurien pidentämiseen. Aikuiskoulutustukijärjestelmää tulisi kehittää, ei lakkauttaa.
Tiedote 18.12.23
Hallitus aikoo ottaa 80 miljoonaa euroa pienituloisimmilta mikro- ja pienyrittäjiltä
ALV-alarajahuojennuksen poistaminen kiristää mikroyritysten verorasitusta pahimpaan mahdolliseen aikaan ja uhkaa tuhansien yrittäjien toimeentuloa.
Arvonlisäveron alarajahuojennus on ollut verohelpotus niille alv-rekisteriin kuuluville yrityksille, joiden liikevaihto on alle 30 000 euroa. EU-direktiivin muutoksen myötä jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa alarajahuojennuksen kaltaisia asteittaisia verohelpotuksia on kuitenkin poistumassa 1.1.2025 alkaen.
Lausuntokierroksella olevan hallituksen esityksen mukaisesti alarajahuojennus poistetaan vuoden 2025 alussa.
Kompensaatioksi odotettua arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korotusta ei luonnokseen sisälly. Tämä on todella huono uutinen liikevaihdoltaan alle 30.000 euron mikroyritysten kannalta. Mistään marginaalisesta asiasta ei ole kyse: näitä yrityksiä on Suomessa noin 80 000 eli lähes joka neljäs.
Alarajahuojennuksen poistaminen lisää pienten yritysten arvonlisäverorasitusta. Niiden on harvoin mahdollista siirtää lisääntyvää veroa täysimääräisenä hintoihin, jolloin se jää yritykselle lopulliseksi kustannukseksi ja heikentää kannattavuutta -kuten esityksessäkin todetaan.
Verorasitteen kasvu koskee varsinkin sellaisia yrityksiä, joiden arvonlisäverolliset ostot ovat vähäisiä myyntiin nähden. Tämä rasittaa erityisesti palvelualan työvoimavaltaisia mikro- ja yksinyrityksiä, joita nykyisessä taloustilanteessa tulisi tukea kaikin mahdollisin tavoin kasvuun, eikä kurjistaa.
Pienimmiltä yrityksiltä otetaan -mitä tällä saavutetaan?
Luonnoksessa arvioidaan alarajahuojennuksen poistamisen lisäävän valtion verotuottoa noin 80 miljoonaa euroa, mikäli arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa ei nosteta nykyisestä 15 000 eurosta korkeammaksi. Alarajan nostaminen 30 000 euroon lisäisi valtion verotuottoa noin 35 miljoonaa euroa vuositasolla.
Arvonlisäverovelvollisuuden alarajalla ja alarajahuojennuksella on suuri merkitys erityisesti yritystoiminnan alkuvaiheessa. Ne ovat yhdessä madaltaneet kynnystä yrittäjäksi ryhtymiseen sekä edistäneet pienimpien yritysten kasvumahdollisuuksia. Nyt alarajahuojennuksen helpotus poistetaan eikä mitään tule tilalle: verorasitusta kiristetään ja veropoliittisia kannusteita yrittäjyyteen heikennetään hallitusohjelman vastaisesti.
Puutteelliset vaikuttavuusarvioinnit – negatiivinen lopputulos
Kokonaisvaikutusten arviointi puuttuu esityksestä. Huojennuksen poistaminen, samaan aikaan tapahtuva yrittäjän eläkemaksujen (YEL) korotus sekä hallituksen suunnitelmissa olevien arvonlisäverokantojen korottaminen tulevat soittamaan kuolinkelloja pahimmillaan kymmenille tuhansille yrittäjille.
Mitään arviota ei ole esitysluonnoksessa siitä, kuinka moni yrittäjä joutuu toiminnan lopettamisen tai tulojen alentumisen vuoksi turvautumaan sosiaaliturvaan tai siirtymään työmarkkinatuelle. Huojennuksen poistamisella onkin todennäköisesti tavoiteltuun nähden päinvastainen vaikutus valtion budjettiin. Jo alle 6000 lopettamaan joutunutta ja työttömäksi jäävää yrittäjää muuntaa taseen negatiiviseksi vuodessa.
MYRY vaatii alarajan merkittävää nostamista
Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n mielestä arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistaminen on ehdottomasti kompensoitava arvonlisäveron alarajaa nostamalla vähintään veroneutraalille tasolle. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on arvioinut, että arvonlisäveron optimaalinen alaraja olisi Suomessa 32 000 euroa.
MYRYn näkemyksen mukaan kasvua tukevan ja hallinnollista taakkaa aidosti vähentävän rajan tulisi olla vähintään 50 000 euron tasolla.
Suomessa tarvitaan nyt nopeasti laaja-alaista selvitystä oikeasta arvonlisäveron alarajan tasosta ja tutkittua kokonaiskuvaa mikroyritysten toimintaympäristöstä. Hallituksen esitysluonnos on lyhytnäköinen, jättää liikaa kysymyksiä auki ja tylyttää jo muutenkin talousvaikeuksissa kamppailevaa mikro- ja pienyrityskenttää.
4.11.2023
MUUTTUVA JÄTELAKI JA PAKKAUSTEN TUOTTAJAVASTUU
Saamme nyt paljon kysymyksiä tähän liittyen, ja moni on saanut kirjeen Sumi Oy:ltä tai Suomen Pakkauskierrätykseltä, jossa myydään jäsenyyssopimusta, joten pieni väliaikatiedotus asiaan:
Ei kannata vielä hätäillä vuoden alusta muuttuvan jätelain ja pakkausten tuottajavastuun laajenemisesta, tätä selvitellään.
Mistä on kyse: pakkausten tuottajavastuumääritelmät muuttuvat vuoden 2024 alusta. Pakkausten tuottajavastuu koskee jatkossa kaikenkokoisia yrityksiä. Aiemmin Suomessa tuottajavastuullisia olivat vain yritykset, joiden liikevaihto oli vähintään miljoona euroa.
Liikevaihtorajan poistumisen myötä kymmenien tuhansien aiemmin tuottajavastuun ulkopuolella olleiden pienten yritysten tulee jatkossa osallistua markkinoille tuomiensa tuotteiden pakkausten kierrätyksen kustannuksiin.
Kuka kuuluu jatkossa tuottajavastuun piiriin: tästä ei ole vielä tarkkaa selvyyttä.
Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä todetaan melko epämääräisesti näin: "Pienet yritykset olisivat tuottajavastuullisia vain, jos ne tuovat itse maahan palvelupakkauksia tai pakattuja tuotteita tai pakkaavat tuotteita myytäväksi muutoin kuin suoraan kuluttajalle myynnin yhteydessä."
Samassa on todettu, että pienille yrityksille voitaisiin säätää "kevennetty menettely".
Tulkintaa asiasta:
"Esimerkiksi kahvilasta mukaan ostetun kahvimukin tai vaateosastolta uusille farkuille ostetun paperikassin tuottajiksi katsotaan jatkossa niiden valmistaja tai maahantuoja, ei niitä pakkauksia käyttävä liike, ellei tämä ole myös valmistaja tai maahantuoja."
-Todetaan Suomen pakkauskierrätyksen ylläpitämällä rinkiin.fi -sivustolla. www.rinkiin.fi
"Pakkauksen tuottaja on jokainen mitä tahansa tuotetta valmistava yritys, joka käyttää pakkausmateriaaleja myyntiin menevien tuotteidensa suojaamiseksi esimerkiksi kuljetuksessa tai jakelussa. Lähes kaikki tuotteet ovat nykyään pakattuja, tavalla tai toisella.
Myös maahantuotujen tuotteiden pakkaukset sekä etäkaupalla Suomeen myytävien tuotteiden tuote- ja kuljetuspakkaukset kuuluvat tuottajavastuun piiriin."
-Todetaan Sumi Oy:n sivuilla.
https://sumi.fi/…/liity…/koskeeko-tuottajavastuu-minua/
Miten tämä tulee tulkita esim. pienten verkkokauppojen kohdalla, jotka tuovat maahan tuotteita (ja niiden pakkauksia) tai itse valmistavat tuotteita, ei ole vielä varmuutta, eikä tietoa vielä siitä, onko mainittua kevennettyä menettelyä tulossa.
Tuottajavastuun määrittely kuuluu ELY-keskuksille. Me selvitämme asiaa ja infoamme heti, kun tiedämme asian laidan tarkalleen.
Mitä tämä kustantaa? Käytännössä, JOS yritys kuuluu tuottajavastuun piiriin vuoden alusta, hänen tulee solmia sopimus tuottajavastuun hoitavan yhteisön kanssa, eli Suomen Pakkauskierrätyksen tai Sumi Oy:n kanssa, ja näin ulkoistaa vastuu heille. Maksut eivät välttämättä ole muutamia kymmeniä euroja enempää, mutta asiaan liittyy myös aikaavievää raportointia.
Sopimus tulee voimaan heti kun sen allekirjoittaa, joten asiaa ei tarvitse vielä ennakoida.
Miten paljon kierrätystä lisäävää ja järkevää toimintaa tämä on, onkin sitten eri kysymys, mutta asetus tulee EU-lainsäädännöstä, ja on ollut voimassa muualla Euroopassa jo pidempään.
Yrityksen kannattaa pohtia pakkaus- tai kierrätyslisämaksun lisäämistä hintoihinsa, jos sellainen on mahdollista, koska siihen tämä lainsäädäntö periaatteessa pyrkiikin: vähentämään pakkausmateriaalien käyttöä hintojen nousun myötä.
Kauppalehti OPTIO 8.10.23
Liisa Hanén kimmastui yrittäjien puolesta ja pian aloitteeseen alkoi tulvia allekirjoituksia
”Valtaosa pienimmistä yrityksistä haluaa kasvaa”, kertoo Myryn perustaja Liisa Hanén.
Reilu vuosi sitten Liisa Hanén päätti että nyt saa riittää ja jonkun täytyy tehdä jotain myös mikro- ja yksinyrittäjien puolesta. Syntyi Mikro- ja yksinyrittäjät ry (Myry) ja syntyi suuri YEL-adressi vastustamaan hallituksen esittämää yrittäjän eläkelain uudistusta.
Kuudessa viikossa adressi keräsi yli 67 000 allekirjoitusta suomalaisilta yrittäjiltä ja sen ansiosta lakiehdotukseen myös tuli muutoksia aivan kalkkiviivoilla.
”Istuin koneen ääressä ja katsoin epäuskoisena miten allekirjoituksia alkoi kertyä tuhat lisää toisensa jälkeen", Hanén kertoo.
Moni ei tyytynyt pelkkään allekirjoitukseen. Mukana saapui tuhansia ja tuhansia terveisiä päättäjille siitä, millaista on olla tavallinen yrittäjä nykypäivän Suomessa. Ja millaista on olla yksinyrittäjä, ammatinharjoittaja tai pieni mikroyrittäjä, jota ei kutsuta gaaloihin eikä mainita juhlapuheissa. Sellainen, joka tekee töitä ilman lomia tai toivoa edes kohtuullisesta eläkkeestä.
"Tajusin, että olen jonkin paljon isomman asian äärellä, kuin pelkkä YEL. Esimerkiksi rakennusalan konkurssiaallosta on syytäkin olla huolissaan, mutta jos kymmenet tuhannet mikroyrittäjät lopettaisivat vuoden kuluessa toimintansa, sen kansantaloudelliset vaikutukset olisivat vielä suuremmat.”
Iso asia hänen mielestään on sekin, että pienimmilläkin yrityksillä on vihdoin ääni ja mahdollisuus omaan identiteettiin.
”Tämä yli 300 000 yrittäjän joukko on ollut ilman yhtenäistä edunvalvontaa ja jäänyt aina isompien jalkoihin. Jo ensimmäisen vuoden aikana olen ilokseni huomannut, että julkisessa ja poliittisessa keskustelussa puhutaan jo paljon enemmän mikro- ja yksinyrittäjistä kuin epämääräisesti pk-yrittäjistä. Vasta kun jokin ryhmä saa huomiota, se on olemassa ja sitten voimme alkaa korjata epäkohtia.”
Suurin haaste mikro- ja yksinyrittäjille ovat Hanénin mielestä yhteiskunnan vanhentuneet rakenteet ja asenteet.
”Yhteiskuntamme ei tunnu olevan valmis aidosti tunnistamaan valtavaa työelämän ja yrittäjyyden murrosta, joka on arkipäivää niin isolle osalle suomalaisista. Liikumme yrittäjyyden, palkkatöiden, epätyypillisten ja freelancer-työsuhteiden, kevytyrittäjyyden, sirpaleisten osa-aikatöiden ja monimuotoisen yrittäjyyden välillä koko ajan enemmän ja koetamme tunkea uutta muotoa väkisin vanhoihin rakenteisiin. Sen sijaan pitäisi nähdä uusia mahdollisuuksia.”
Kaikesta huolimatta Hanén korostaa olevansa optimisti. Tehtyjen kyselyiden perusteella valtaosa myös mikro- ja yksinyrittäjistä haluaa kasvaa.
”He ovat kiinnostuneita kestävästä kehityksestä ja haluavat innovoida, palkata työntekijöitä ja kehittää yritystoimintaansa. Se on meille isoin asia järjestönä ja toivottavasti päättäjätkin huomaavat sen merkityksen.”
Liisa Hanén tekee itsekin pitkiä päiviä, mutta palautumiseen on onneksi useita virtalähteitä.
Palaute. ”Pitkän päivän jälkeen luen usein keskiyön tunteina viestejä ja jäsenhakemuksia yrittäjiltä. Niissä he kiittävät, että joku on kuunnellut heitä ja heidän tarinaansa, kannustanut ja vienyt eteenpäin. Silloin tiedän, että kaikki valtava työ on kannattanut ja päätän taas jatkaa yhden päivän lisää.”
Jooga. ”En varmaan olisi enää tolpillani, ellen tekisi joka aamu lyhyttä muutaman minuutin harjoitusta. Vaikka Myryn vetäminen vie 150 prosenttia päivistäni, haluan edelleen myös ohjata muutaman jooga- ja pilatestunnin viikossa eri puolilla pääkaupunkiseutua. Se on täydellistä keskittymistä hetkeen.”
Koirat. ”Koiramme Teddy ja Lipton ovat rakkainta maailmassa. Ne vetävät lenkeille joka päivä ja pistävät asiat perspektiiviin. Siitä olen näille partaveikoille ikuisesti kiitollinen.”
Helpot ruuat. "Olen surkea ruoanlaittaja, kun taas avomieheni on mielettömän hyvä kokki. Arvostan sitä yli kaiken, mutta yksin ollessani luotan suklaavanukkaiden ja valmiskasvisruokien pettämättömään valikoimaan.”
Perhe. ”Vanhempieni, siskoni ja hänen perheensä ansiosta minulla on utelias luottamus maailmaan ja vahva itsetunto. Tiedän, että asioita saa kyseenalaistaa ja muuttaa.”
Avomieheni. ”Hänen ansiostaan olen saanut tehdä isoja ja tärkeitä asioita, päivittäin pieniä, hassuja tai hulluja juttuja. Olen myös saanut epäonnistua, sillä hän on aina ja kaikessa turvani.”
TIEDOTE 25.8.
KOLMASOSA YKSIN- JA MIKROYRITTÄJISTÄ TEKEE TÖITÄ, VAIKKA OLISI SAIRAANA
ILMARINEN ja MYRY kartoittivat kyselytutkimuksella yksin- ja mikroyrittäjien työkykyä. Kyselyn tavoitteena oli selvittää, miten yksin- ja mikroyrittäjät voivat nyt ja miten he arvioivat työhyvinvointinsa ja työkykynsä kehittyvän lähivuosina.
Kysely lähetettiin Ilmarisen yrittäjäasiakkaille ja Mikro- ja yksinyrittäjän ry:n (MYRY:n) jäsenille. Saimme kyselyyn paljon vastauksia - yhteensä 3 931, mistä lämmin kiitos kaikille vastaajille!
Vastaajista 85 % oli yksinyrittäjiä ja 12 % työntekijöitä työllistäviä mikroyrittäjiä.
Yrittäjyys antaa paljon, mutta kolmannes kokee työkykynsä alentuneeksi:
Yrittäjille tärkeintä hyvinvoinnin kannalta on työn itsenäisyys ja mahdollisuus vaikuttaa työn tekemiseen. Lisäksi keskeiseksi nousi yrittäjyydessä menestyminen ja sen tuoma toimeentulo. Kaksi kolmasosaa vastaajista koki saavansa erittäin vahvasti tai melko paljon intoa, motivaatiota ja merkitystä yrittäjyydestä. Kyselyyn vastanneista yrittäjistä 10 % koki työkykynsä erinomaiseksi ja 54 % hyväksi.
Alentuneeksi – huonoksi tai kohtalaiseksi – työkykynsä koki kuitenkin yli kolmannes (36 %) yrittäjistä. Kaikkien yrittäjien työkyvyn keskiarvo oli työkykypistemääränä 7,6 asteikolla 0–10. Alentunut työkykypistemäärä 0–7 ennustaa sekä korkeampia sairauspoissaoloja että työkyvyttömyyseläkkeitä (Ahlström et al. 2010). Kolmasosa vastaajista on kokenut uupumusta ja työkykyä haittaavaa väsymystä usein tai viikoittain viimeisen vuoden aikana.
Vastaajista 26 % ei ole varma tai ei usko, että pystyy terveytensä tai jaksamisensa puolesta jatkamaan nykyisessä yrittäjätehtävässään kahden vuoden kuluttua.
Yrittäjät jakoivat avoimesti näkemyksiään työkykyynsä vaikuttavista muutoksista. Eniten nousivat esille ikään, työelämästä pois siirtymiseen ja perheeseen liittyvät teemat, jotka olivat positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja. Negatiivisina muutoksina he nostivat terveyteen, työmäärään, stressiin, YEL-maksuihin ja taloudelliseen tilanteeseen liittyviä huolia.
Kolmasosa yksin- ja mikroyrittäjistä tekee töitä, vaikka olisi sairaana.
Joka viides (21 %) yrittäjä on tehnyt tänä vuonna töitä keskimäärin alle 30 tuntia viikossa mutta neljännes (28 %) yli 50 tuntia viikossa.
Kolmasosa yrittäjistä tekee töitä, vaikka olisi melko sairas. Merkittävin syy sairaana töiden tekemiseen on taloudellinen, kun ei ole varaa jäädä kotiin. Jos yrittäjällä olisi jatkossa käytössään yksi päivä kuukaudessa lisää aikaa hyvinvointinsa ja työkykynsä edistämiseen, suurin osa vastaajista käyttäisi ajan lepäämiseen tai liikuntaan.
Työterveyshuollon hankkiminen on yrittäjille vapaaehtoista. Vain 25 % yksin- ja mikroyrittäjistä on hankkinut työterveyshuollon palvelut itselleen. 12 % ei tiedä, miten työterveyshuollon palvelut voi järjestää.
Yksin- ja mikroyrittäjistä 38 % luonnehtii taloudellista tilannettaan epävarmaksi tulevina kolmena vuotena.
Yrittäjistä 39 % arvioi liikevaihtonsa tai laskutuksensa olleen viime vuosina enintään 50 000 euroa vuodessa. 53 % vastaajista tavoittelee liiketoiminnan kasvua. 27 % ei aio kasvattaa liiketoimintaansa tai laskutustaan, koska on tyytyväinen nykytilanteeseen.
Koko tiedote luettavissa täältä:
Tutustu tarkemmin tuloksiin ja raporttiin täältä:
Lisätietoja:
Minna Hakkarainen, vakuutusjohtaja Ilmarinen, p. 050 366 7467
Liisa Hanén, puheenjohtaja Mikro- ja yksinyrittäjien ry, p. 040 328 6700
Kauppalehti 21.6.2023
Siivousyrittäjä on tyytyväinen hallituksen uudistuksiin – ”En usko, että ihmiset tulisivat sairaana töihin”
Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu useita työelämään liittyviä muutoksia.
Orpon hallitus haluaa muun muassa muuttaa ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomaksi ja helpottaa työntekijän irtisanomista. Myös vuoden mittaisen määräaikaisten työsopimusten tekeminen olisi jatkossa mahdollista ilman erityistä perustetta.
Siivousyritys Cleanmarin toimitusjohtaja Mari Laaksonen on kaiken kaikkiaan tyytyväinen hallituksen kirjaamiin uudistuksiin.
”Tällä hetkellä kaivataan suurempia työmarkkinauudistuksia, jotta yrityksiä saadaan oikeasti työllistämään”, Laaksonen sanoo.
Kaksijakoinen asia
Mikro- ja yksinyrittäjien puheenjohtaja Liisa Hanén kertoo yhdistyksen yleisvaikutelman hallitusohjelmasta olevan positiivinen.
”Ohjelmassa on erikseen maininta siitä, että tunnistetaan yrittäjyyden uusia muotoja. On hirveän tärkeää, että yrittäjyyden ja työelämän on huomattu olevan murroksessa ja asia on huomioitu hallitusohjelmassa monella tavalla. Se on tosi positiivinen viesti”, Hanén hehkuttaa.
Hallitusohjelmaan on kirjattu kohta ensimmäisen työntekijän palkkauksen helpottamisesta. Vaikka ohjelmassa ei konkreettisesti ole avattu mitä se tarkoittaa, on Hanén jo pelkästä kirjauksesta tyytyväinen.
Hän kuitenkin myöntää, että kyseessä on kaksipiippuinen asia. Jos ensimmäisen työntekijän palkkaamista helpotetaan, auttaa se mikro- ja yksinyrittäjiä valtavasti. Toisaalta taas jos helpottaminen tarkoittaa irtisanomisten helpottamista ja määräaikaisuuksien yleistymistä voi työntekijöiden asema heikentyä, Hanén pohtii.
”Otamme iloisena vastaan sen, että ensimmäisen työntekijän palkkaamista helpotetaan, mutta me suhtaudutaan kriittisesti siihen, että työntekijöiden asemaa huononnettaisiin”.
”Me emme halua tällaista vastakkainasettelua. Se ei saa olla nollasummapeliä, missä ikään kuin toista autetaan, jolloin se on toiselta pois. Sen lisäksi nykyään todella moni on samaan aikaan sekä yrittäjä että palkansaaja tai vaihtoehtoisesti vaihdellen liikkuu työelämässä eri työn tekemisen muotojen välillä”, Hanén sanoo.
Venymistä ja pitkiä päiviä
Suomen Kuvalehti 4.5.2023. Teksti Markus Ånes. Kuva Marjo Tynkkynen.
Joogaohjaaja Liisa Hanén johtaa mikro- ja yksinyrittäjiä.
"...Mutta mikä Myry on?
Hanén itse ei miellä sitä perinteiseksi työmarkkinajärjestöksi.
”Työmarkkinoilla on perinteisesti ajateltu palkansaajia ja työnantajia, mutta se ei ole tämän päivän koko kuva. Laajassa mielessä Myry on ehdottomasti myös työmarkkinajärjestö, vaikka ensisijaisesti se on yrittäjäjärjestö.”
