17.7.2024

SURKEASTI EPÄONNISTUNUT SOTERI-REKISTERI JA SEN KOHTUUTTOMASTI RUUHKAUTUNUT KÄYTTÖÖNOTTO LOUKKAA JO AMMATINHARJOITTAJIEN ELINKEINOVAPAUTTA

Aluehallintovirastojen (avi) ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran yhteinen Soteri-rekisteri kokoaa tiedot kaikista yksityisistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajista, ja sen käyttöönotto liittyy vuoden alusta voimaan tulleeseen uuteen sotevalvontalakiin.

Rekisteröinti on pakollista kaikille uusille sote-palveluntuottajilla, myös siinä tapauksessa, että ei tee hoitotyötä. Myös erilaisten tukipalveluiden, kuten siivouksen, kotiavun ja ulkoilun, tarjoaminen edellyttää rekisteröitymistä. Palveluntuottajat eivät uuden lain mukaisesti voi aloittaa toimintaansa ennen rekisteröintiä, toisin kuin oli käytäntö aiemmin.

Tällä hetkellä yrittäjät roikkuvat jonossa kuukausitolkulla tuhansien hakemusten ruuhkassa. Surkeasti suunniteltu rekisteri valmisteltiin vuodessa hätäisesti ja tiedotus asiasta on ontunut koko ajan.

Nyt rekisteri ei liikahda mihinkään kesälomakauden aikana, joten jono kasvaa entisestään. Pahin tilanne koskee Etelä-Suomea. Jonotusaika on usein jo puoli vuotta, jonka aikana yrittäjä ei voi ammattiaan harjoittaa. Kesälomakauden yli mentäessä on todennäköistä, että jonotusaika kasvaa entisestään.

Tilanne alkaa olla vakavasti perustuslain vastainen, koska epäonnistunut viranomaistoiminta estää nyt yksityisiä ammatinharjoittajia toteuttamasta omaa elinkeinoaan. Yrittäjä ei saa asiassa mitään korvauksia, eikä tiedä, kauanko jonotus kestää. Kohtuuttomutta lisää se, ettei yrittäjä voi yleensä edes ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi odotellessaan rekisteröintipäätöstä. Yrittäjä katsotaan TE-palveluitten puolesta yrittäjäksi, joka voi työllistää itsensä, ellei yritystoimintaa ajeta alas kokonaan.

On erittäin aiheellista kyseenalaistaa myös Soteri-rekisterin hintalappu 12 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa. Kokonaishankinnan hintalappu on 12 000 000 euroa, joka jakautui kahdelle toimittajalle:

-5M€ Fujitsu, rekisterin toteutus ja toimitus
-7M€ Solita, vanhan järjestelmän ylläpito, jatkokehitys jne.

Tarjouksia kilpailutukseen tuli vain yksi molempiin osa-alueisiin, joten vaikuttaa siltä, että kilpailutus oli rakennettu suoraan ja sovitusti näille kahdelle Valviran toimittajalle. Vähintäänkin kyseessä on erittäin heikko kilpailutus. Miksei tämän kokoluokan, isosti sote-alaa uudistavan ja kokonaan verovaroin maksettavaa hanketta ole avattu kunnolla kilpailulle?

Soterin ongelmista tehtiin eduskunnassakin jälleen kirjallinen kysymys kesäkuussa. Antamassaan vastauksessa sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso tyytyy vain viittaamaan aikaisempaan vastaukseensa, että: "käyttöön otetuilla ja otettavilla tehostetuilla keinoilla virastot kykenevät vakauttamaan kokonaisuutena tilanteen kohtuulliselle tasolle syksyn 2024 aikana".

Ministeri on velvoittanut kaikki rekisteröintiasioita hoitavat virkamiehet määräajaksi käsittelemään Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueen rekisteriasioita, jotta jonoa saataisiin purettua paremmin syksyn aikana. Tämä puolestaan lisää jonoja muualla Suomessa.

Epäonnistunut Soteri on yksi tyypillisistä epäkohdista, jotka kohdistuvat pääsääntöisesti yksin- ja mikroyrittäjiin, sekä yritystoimintaa ja palkkatyötä yhdistäviin henkilöihin. Meillä on liikaa yrittämisen esteitä, ja aivan liian vähän halua tai kiinnostusta näiden yritystoimintaa estävien asioiden korjaamiseen. Julkisten tahojen verorahoilla tehtäviä hankkeita ei myöskään edelleenkään avata kilpailulle asianmukaisesti ja läpinäkyvästi.

Oli sitten kyse vaikeudesta saada tavallista yrityspankkitiliä auki, haasteista käyttöönottaa uusia pakollisia rekistereitä, kohtuuttomista tulkinnoista sosiaaliturvan ja työttömyysturvan suhteen tai suhteettoman suuresta hallinnollisesta työtaakasta - meillä ei Suomessa edelleenkään arvosteta tavallisia ammatinharjoittajia, heidän työpanostaan ja yritystoimintaansa tarpeeksi.

Uudeksi ALV-alarajaksi tulee 20 000 eur.

Tiedote 13.6.2024

Eduskunnan täysistunnossa 12.6.2024 vahvistettiin uudeksi arvonlisäverovelvollisuuden alarajaksi 20.000 euroa 1.1.2025 alkaen, jolloin arvonlisäveron alarajahuojennus poistuu.

Lakimuutoksen lopullisesta hyväksymisestä päätetään täysistunnossa ennen juhannusta, mutta sisällöllisiä muutoksia säädöksiin ei enää tule.

Tämän vuoden jälkeen arvonlisäveron alarajahuojennusta ei enää saa, mutta vähäisen toiminnan raja nousee nykyisestä 15.000 eurosta 20.000 euroon. Jos yritys haluaa toimia alvittomasti ensi vuonna 2025, sen liikevaihto ei saa tältä kuluvaltakaan vuodelta nousta yli 20.000 euron.

Alarajahuojennuksen poistumiseen jää ainakin kaksi selvää sudenkuoppaa. Tämä koskee toisaalta niitä yrityksiä, joiden liikevaihto on nyt yli 20.000 euroa mutta alle 30.000 euroa. Lisäksi sudenkuoppa on olemassa vapaaehtoisesti alv-rekisteriin hakeutuneilla yrityksillä, joiden liikevaihto jää alle alarajan.

Verottomuuden edellytyksenä otetaan jatkossa huomioon elinkeinonharjoittajan liikevaihto nykyistä pidemmältä ajanjaksolta. Kulloinkin kulumassa olevan kalenterivuoden lisäksi otetaan huomioon myös edeltävän kalenterivuoden liikevaihto. Alv-rekisteristä ei siis voi poistua, vaikka kulumassa olevan kalenterivuoden liikevaihto jäisi alle 20.000 euron, mikäli edeltävän kalenterivuoden liikevaihto on ylittänyt raja-arvon 20.000 eur.

Tämä merkitsee sudenkuoppaa nykyiseltä liikevaihdoltaan 20.000 – 30.000 euron yrityksille. Kalenterivuodelta 2024 ne ovat tietenkin vielä oikeutettuja alarajahuojennukseen, mutta samalla ne menettävät mahdollisuuden vuoden 2025 alarajaan. Tämä tapahtuu siitä syystä, että vuonna 2024 ylitetty 20.000 euron liikevaihto estää alv-rekisteristä poistumisen myös vuonna 2025, vaikka liikevaihto silloin jäisikin alle uuden alarajan.

Yrityksille ei nyt jää kohtuullista aikaa pohtia muutosten vaikutuksia omaan toimintaansa ja sen jatkamisedellytyksiin eikä välttämättä myöskään todellisia mahdollisuuksia muokata nykyistä toimintaansa jäljellä olevan liian lyhyen siirtymäajan puitteissa.

Vapaaehtoisesti arvonlisäverolliseksi hakeutuneiden yritysten kohdalla tapahtuu myös merkittävä muutos. Nykyisin ne ovat saaneet alle 15.000 euron liikevaihdosta mahdollisesti maksettavaksi jäävän arvonlisäveron alarajahuojennuksena takaisin kokonaisuudessaan. Mikäli ne eivät huomaa poistua alv-rekisteristä viimeistään lainmuutoksen voimaantullessa, ne joutuvat jatkossa huojennuksen poistuessa tilittämään maksettavaksi jäävän arvonlisäveron jopa alle 15.000 euron liikevaihdostakin.

Jatkossa verovelvollisuus alkaa vasta alarajan ylittämisajankohdasta lukien eikä takautuvasti jo tilikauden alusta alkaen kuten nykyisin. Toisaalta alarajan ylittyessä ei enää ole nykyistä huojennusta lieventämässä arvonlisäveron vaikutusta. Lisäksi alarajan ylittyminen tarkoittaa samalla seuraavan vuoden alarajan menettämistä.

Pienimmille yrityksille aiheutuva lisätyö ja hallinnollinen taakka on erittäin huomattava. Mikro- ja yksinyrittäjät ry on toistuvasti ja ponnekkaasti vaatinut hallitusta kompensoimaan veronkiristyksen vaikutukset pienille yrittäjille. MYRY on selvittänyt veronkiristyksen negatiivisia seurauksia niin mikroyrittäjille kuin valtiontaloudellekin, sekä toistuvasti vaatinut, että alarajahuojennuksen poistuminen on ehdottomasti kompensoitava nostamalla alaraja vähintään veroneutraalille tasolle, jotta pienyritysten verorasitusta ei lisätä.

Yhdessä yleisen arvonlisäverokannan korotuksen, tulossa olevan 10 % alv-kannan korotuksen 14 %:iin, YEL-korotusten, kotitalousvähennyksen leikkaamisen, ja valtavasti lisääntyvän hallinnollisen työn kanssa, lisäkulut, kustannukset ja kohonneet verorasitukset ovat tuhansille yrityksille tekemätön paikka.

Lakimuutos on tulossa voimaan 1.1.2025 ja sitä sovelletaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen alkavaan tilikauteen.

Tästä syystä moni mikroyrittäjä tekee töitä sairaanakin: ”Kulut juoksevat koko ajan”, sanoo järjestö

8.6.2024 Yle.fi

Lue koko juttu täältä: yle.fi/a/74-20092527

Kaksi vuotta sitten helsinkiläinen liikunnanohjaaja Liisa Hanén kirjoitti adressin, jossa vastustettiin edellisen hallituksen tekemää muutosta yrittäjän eläkelakiin eli YELiin.

Hanén päätti, että jos adressi kerää muutama tuhat nimeä, hän vie sen hallitukselle. Allekirjoituksia tuli muutamassa viikossa yli 67 000.

Hanén vei adressin eduskuntaan ja päätti perustaa Mikro- ja yksinyrittäjäjärjestön. Tarve tälle on ollut jo kymmeniä vuosia, järjestön puheenjohtajana toimiva Hanén arvioi.

– Mikroyrittäjät ovat enemmistönä marginaalissa, hän kuvailee.

Yli sata uutta Y-tunnusta joka päivä

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden loka–joulukuussa noin 460 000 aktiivista yritystä.

Noin 96 prosenttia koko Suomen yrityskannasta on mikroyrityksiä eli alle kymmenen henkilöä työllistäviä yrityksiä. Vastaavasti suuryrityksiä on noin 0,12 prosenttia.

Tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden tammi–maaliskuun aikana rekisteröidyistä yrityksistä 9 693 oli luonnollisia henkilöitä eli pääosin yksinyrittäjiä. Tämä on 13 prosenttia enemmän kuin edellisvuoden vastaavana ajankohtana.

Suomeen rekisteröidään keskimäärin yli sata uutta yrittäjän Y-tunnusta joka päivä.

– Kaikki Y-tunnusten rekisteröinnit eivät tosin johda aktiiviseen yritystoimintaan, Tilastokeskuksen yliaktuaari Mira Kuussaari muistuttaa.

Hanénin mukaan mikroyrittäjäkentällä on tunne, ettei päättäjätasolla ymmärretä mikro- tai yksinyrittäjiä.

Hän painottaa verkostojen tärkeyttä. Työyhteisö on luotava omasta takaa.

– Meillä ei ole palkkatyöläisten kahvipöytiä, joissa jakaa huolia.

Sairaanakin töihin

Mikro- ja yksinyrittäjäjärjestön puhelin soi tiuhaan. Eniten heiltä kysytään yrittäjän sosiaaliturvasta.

Hanénin mukaan yrittäjän sosiaaliturva perustuu käytännössä kokonaan YEL-vakuutukseen.

Koska erittäin harvalla yksinyrittäjällä on Hanénin mukaan varaa maksaa nykylain mukaisia täysimääräisiä YEL-maksuja, jää yrittäjän sosiaaliturva kehnoksi.

Siksi etenkin mikroyrittäjät tekevät töitä usein myös sairaana.

Hanénin mukaan yksinyrittäjät hakevat harvoin Kelalta sairauspäivärahaa alle parin viikon sairauslomista.

– Sairaana kotiin jääminen on viimeinen vaihtoehto, koska yrittäjän kulut juoksevat koko ajan.

Sairaustapauksissa myös tuuraajan etsiminen ja mahdollisille asiakkaille ilmoittaminen jää sairastuneen yrittäjän harteille.

LAUSUNTO 3.6.2024

Lausunto hallituksen esityksestä arvonlisäverolain 84 ja 85 b §:n ja eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Esityksen tarkoituksena on korottaa yleinen arvonlisäverokanta ja vakuutusmaksuveron verokanta 24 prosentista 25,5 prosenttiin. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulevan voimaan 1.9.2024.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry esittää vakavan huolensa siitä, että arvonlisäverokantojen korottamisen sekä arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistumisen yhteisvaikutukset tulevat olemaan merkittävän haitalliset ja raskaat pienille yrityksille.

Lakimuutosten liian nopea voimaantulo

Lain esitetty nopea voimaantulo on erityisen haitallinen lisäten hyvin lyhyellä varoitusajalla kesäkauden yli pienten yritysten hallinnollista taakkaa, niin kirjanpidon kuin hintajärjestelmien, sekä tiedotuksen ja erilaisten sopimusten päivittämisen osalta. Merkittävässä osassa yksin- ja mikroyrityksiä manuaalista työtä tullaan vaatimaan paljon, ja ilmaiseksi tehtävän hallinnollisen työn määrä tulee olemaan paikoin kohtuuttoman suuri yrittäjille. Erityisen haitallinen voimaantulo on alarajahuojennuksen piirissä olevien yritysten, sekä niiden yritysten kannalta, joiden verokausi on neljännesvuosi.

Esityksen vaikutusarviossa perustellaan lakimuutosten nopeaa voimaantuloa sillä, että vuoden 2024 osalta esitetty arvonlisäverotuoton lisäys arvioidaan olevan noin 161 miljoonaa euroa. Lakimuutosten myöhäisempi voimaantulo pienentäisi verotuottoa, jota tarvitaan valtion talouden tasapainottamiseen jo tämän kalenterivuoden puolella. Valtiolla ei voida kuitenkaan mielestämme katsoa olevan sellaista akuuttia kassakriisiä, jonka perusteella yritysten odotetaan mahdollisten sanktioiden uhalla tekevän kaikki valmistelevat toimet ja muutokset vain reilun kahden kuukauden varoitusajalla kesälomakauden yli.

Vaatimus on erityisen ristiriitainen, koska hallitusohjelma erikseen korostaa, että yrityksiä koskevat lainsäädäntöuudistukset pyritään toteuttamaan riittävän pitkillä siirtymäajoilla, jotta yrityksille jää aikaa sopeuttaa toimintaansa, ja että hallinnollista työtä pyritään vähentämään.

Alimman 10 prosentin verokannan korottaminen 14 prosenttiin, samoin kuin eräiden muiden hyödykkeiden verokantojen muutokset, ovat tämänhetkisen tiedon mukaan tulossa voimaan vuoden 2025 alusta. Samaan ajankohtaan osuu myös arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistuminen. Arvonlisäverojärjestelmään on siten tulossa vain muutaman kuukauden välein erittäin merkittäviä muutoksia, joista aiheutuva hallinnollinen työ ja kustannukset ovat toistuva taakka mikroyrityksille sekä ristiriidassa hallituksen pidempiä siirtymäaikoja, yritysten vakaata toimintaympäristöä ja norminpurkua koskevien tavoitteiden kanssa.

Alarajahuojennuksen poistuminen ja yhteisvaikutukset

Arviointi esityksen yhteisvaikutuksista on jäänyt edelleen erittäin pintapuoliseksi, vaikka esityksessä nyt mainitaankin alarajahuojennuksen poistumisen lisäävän pienten yritysten verorasitusta samaan aikaan. Käytännössä samoihin yrityksiin, joihin kohdistuu yleisen arvonlisäverokannan nosto, uhkaa myös EU:n pienyritysdirektiivin kansallisen täytäntöönpanon myötä vuoden 2025 alusta voimaantuleva merkittävä veronkiristys, kun arvonlisäveron alarajahuojennus poistuu.

Näiden toimien yhteisvaikutus tulee vaikuttamaan raskaasti pienimpien yritysten toimintamahdollisuuksiin. Alarajahuojennuksen poistumista koskevan esityksen mukaan sen piirissä olevia yrityksiä on noin 80 000 eli erittäin huomattava määrä. Näistä 15 000 – 30 000 euron liikevaihdon välillä oleviin pieniin yrityksiin kohdistuu kaikkein suurin kiristys, ja näitä yrityksiä on arviolta noin 30 000. Hallitus ei ole toistaiseksi esittänyt arvonlisäverotuksen vähäisen toiminnan rajan nostoa kompensaationa alarajahuojennuksen poistumiselle, vaikka sitä on vaadittu useiden tahojen toimesta.

Alarajahuojennuksen poistumisella sekä arvonlisäverokantojen korottamisella on pitkälti samat negatiiviset vaikutukset, ja verorasitteen kasvu kohdistuu erityisesti työvoimavaltaisiin mikro- ja pienyrityksiin, joiden arvonlisäverolliset ostot ovat vähäisiä myyntiin nähden. Hallitus on todennut useasti, ettei työn ja yrittämisen verotusta kiristetä ja että hallitusohjelma on kasvun ohjelma. Verokantojen korottaminen ja alarajahuojennuksen poistuminen osuvat kuitenkin nyt kaikkein eniten juuri pieniin ja kasvutukea kaipaaviin yrityksiin, eikä esityksessä ei ole tuotu mitään kompensaatioehdotuksia tai instrumentteja, joilla näitä iskuja koitettaisiin keventää.

Esitys tulee toteutuessaan kasvattamaan mikro- ja pienyritysten verorasitusta ja yhdessä muiden tulossa olevien muutosten myötä heikentämään veropoliittisia kannusteita yrittäjyyteen, mikä on myös vastoin hallitusohjelman kirjauksia. Pienten yritysten, jotka myyvät palveluita ja tuotteita kuluttajille, ei ole läheskään aina mahdollista siirtää lisääntyvää veroa täysimääräisenä kuluttajahintoihin, jolloin se jää yritykselle lopulliseksi kustannukseksi ja heikentää niiden katetta ja kasvun mahdollisuuksia.

Esityksessä viitataan EU-maita sisältävän aineiston pohjalta tehtyyn arvioon, jonka mukaan arvonlisäveron korotuksesta noin kaksi kolmasosaa välittyy hintoihin. Arvioon todetaan kuitenkin sisältyvän epävarmuutta ja esityksessä todetaan, että korotukset vähentävät niiden piirissä olevien hyödykkeiden kysyntää ja heikentävät yritysten tuotantoa. Yhteisvaikutuksissa olisi syytä myös huomioida joihinkin toimialoihin kohdistuva ja edelleen kielteisiä vaikutuksia voimistava kotitalousvähennyksen leikkaaminen.

Taloudellisen taantuman rajalla, inflaation kiristyessä ja kuluttajien ostovoiman heikentyessä pienten yritysten ei ylipäätään ole helppo korottaa hintojaan. Vaikka yhden yksittäisen palvelun tai tuotteen hinta ei näennäisesti nousisi paljon, ostavat kuluttajat tuhansia tuotteita ja palveluita vuosittain, ja yleisen arvonlisäveron korotus vaikuttaa merkittävästi kokonaisostovoimaan, ja myös ostopäätöksiin sekä ostokäyttäytymiseen.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry esittää vakavan huolensa siitä, että yllä mainitut yhteisvaikutukset, ja lisäksi vielä samaan aikaan tapahtuvat yrittäjien eläkemaksujen korotukset, voivat hyvinkin olla viimeinen isku yritystoiminnan lopettamiseen monelle nyt kannattavuusrajalla kamppailevalle mikro- ja pienyritykselle. Näitä yhteisvaikutuksia ei mielestämme ole esityksessä arvioitu tarpeeksi ja selvittämättä on jäänyt myös arvio muutosten takia lopettavien yritysten määrästä, jolla on paljon merkitystä kokonaisverokertymän kannalta sekä vaikutuksia työllisyyteen ja sosiaaliturvamenojen kasvamiseen.

Mikro- ja yksinyrittäjien kannanotot

1) Mikro- ja yksinyrittäjät ry vaatii, että arvonlisäverotuksen vähäisen toiminnan rajaa korotetaan tuntuvasti, vähintään 30 000 euron tasoon.

Arvonlisäverokantojen korottaminen voimistaa selvästi alarajahuojennuksen poistumisesta aiheutuvaa verorasitteen kasvua. Kaikki yhteisvaikutukset huomioon ottaen kompensointi arvonlisäveron alarajaa nostamalla on nyt entistäkin tärkeämpää, jotta edes osalle mikroyrityksistä jätetään liikkumavaraa kiristysten alla ja jokin instrumentti, joka kannustaa toiminnan jatkamiseen ja kasvuun.

Uhka pienimpien yritysten toiminnan lopettamiseen tai supistamiseen on esitysten toteutuessa erittäin konkreettinen. Nykyinen 15 000 euron alaraja ei kannusta mihinkään muuhun kuin vain hyvin sivutoimiseen tai harrastusluontoiseen yritystoimintaan.

2) Mikro- ja yksinyrittäjät ry vaatii lakimuutosten voimaantulon lykkäämistä vuoden 2025 alkuun.

Yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia lisätään kohtuuttomasti vain muutaman kuukauden välein voimaan tulevilla merkittävillä muutoksilla arvonlisäverojärjestelmään ja aivan liian lyhyellä siirtymäajalla kesälomakauden yli.

Näin merkittäville muutoksille tulisi olla riittävä toimeenpanoaika. Nyt erityisesti pienimmille yrityksille ei ole jäämässä kohtuullista aikaa järjestää vaadittavia muutoksia ja kohtuullistaa niiden vaikutuksia omaan toimintaansa ja tarvittaessa pohtia toiminnan jatkamisedellytyksiä.

EU-VAALIT! Yksin- ja mikroyrittäjä, ÄÄNESTÄ!

MIKSI? Koska todella iso osa meitä koskevia päätöksiä saa alkunsa EU:sta. Moniin erittäin tärkeisiin asioihin, säädöksiin ja lakeihin täytyy vaikuttaa jo ennen kuin ne tulevat kansallisesti päätettäväksi.

ÄÄNESTÄ:
👉 Jotta ei enää kävisi kuten alv-alarajahuojennuksen kanssa. Alv-alarajahuojennus poistuu kokonaan vuoden 2025 alusta, ja tämä on lähtöisin EU:sta. Surkea päätös, ja kova veronkiristys, joka vaikuttaa kymmeniin tuhansiin yksin- ja mikroyrittäjiin. Ja se tulee nyt vielä erittäin huonoon aikaan, kun samaan aikaan alv-kannatkin nousevat.
👉 Jotta maksuehtolakiin voitaisiin vielä vaikuttaa, ja saada raja sille, kuinka pitkään ja kohtuuttomasti esim. isommat yritykset voivat venyttää pienten alihankkijoiden laskuja.
👉 Jotta yksinyrittäjille saadaan kohtuullisia neuvotteluoikeuksia, jos ne ovat alisteisessa asemassa isompiin.
👉 Jotta myöskin yksin- ja mikroyritykset saavat TKI-tukea ja mahdollisuuksia mm. vihreän siirtymän ja kiertotalouden suhteen.

JA paljon muuta, mihin EU-tasolta vaikutetaan.

ÄÄNESTÄ sellaista ehdokasta, joka aidosti ymmärtää yksin- ja mikroyrityksiä, ja haluaa vaikuttaa EU:ssa puolestamme.

KYSY ehdokkaaltasi ja kerro mikä sinulle on tärkeää. Ehdokkaat vastaavat vaalien alla mielellään. Eurovaaleissa ehdokkaita ei ole niin paljon, voit tarkistaa kaikki ehdokkaat puolueiden omilta nettisivuilta, ja heille tärkeät asiat.

MYRY on poliittisesti sitoutumaton ja riippumaton. Meille on tärkeää, että jokainen löytää itselleen sopivan ehdokkaan. Jokaisesta puolueesta voi löytää yksin- ja mikroyrittäjien puolestapuhujan. Me emme suosittele ketään ehdokasta erityisesti, mutta alla olevat ehdokkaat ovat kaikki puhuneet yksin- ja mikroyrittäjien puolesta, ymmärtävät yksin- ja mikroyrittäjien haasteita, useimmat oman kokemuksen kautta, ja he ovat ilmoittaneet tukevansa yksin- ja mikroyrittäjien asioita.
Nämä ehdokkaat kannattaa siis ainakin vilkaista, jos omaa ei ole muuten selvillä:

Oona Hagman (rkp)
Sari Helin (sdp)
Timo Huhtamäki (vihr)
Satu Jaatinen (kesk)
Teija Makkonen (ps)
Riku Nieminen (vas)
Aki Ruotsala (kd)
Petri Roininen (kesk)
Julia Sangervo (vihr)
Jocka Träskbäck (kok)

ARVONLISÄVERON ALARAJAHUOJENNUS POISTUU 2025.

29.5.2024

Annoimme asiantuntijalausunnon eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostolle koskien hallituksen esitystä arvonlisäverolain ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 39§:n muuttamisesta.

ALLA ON PÄÄKOHDAT LAUSUNNOSTAMME:

Hallituksen esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön ns. pienyritysdirektiivi (EU) 2020/285, jonka perusteella arvonlisäverovelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus poistuu.

Verottomuuden edellytyksenä otetaan jatkossa huomioon elinkeinonharjoittajan liikevaihto kuluvalta JA edeltävältä kalenterivuodelta. Lisäksi jatkossa velvollisuus alkaa alarajan ylittämisajankohdasta.

Arvonlisäveron alarajahuojennus on ollut verohelpotus niille alv-rekisteriin kuuluville yrityksille, joiden liikevaihto on alle 30 000 euroa.

• Esityksen mukaan näitä alv-rekisterissä olevia yrityksiä on noin 80 000, eli huomattava määrä.

• 30 000 yritystä on liikevaihdoltaan 15 000 – 30 000 ja heihin kohdistuu merkittävin haitta: näissä yrityksissä on runsaasti kasvua tavoittelevia sekä aloittavia mikroyrityksiä.

Alarajahuojennuksen poistuminen ilman arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korottamista tai muita tuki-instrumentteja kiristää suoraan näiden pienten yritysten verorasitusta.

Alarajahuojennuksen poistuminen rasittaa erityisesti työvoimavaltaisia, pienituloisia, palvelualan yksin- ja mikroyrityksiä, sekä luovia aloja. Nämä alat ovat usein naisvaltaisia.

• Pienituloinen yrittäjyys on usein ainoa vaihtoehto työttömyydelle tai sosiaaliturvalle

• Yksinyrittäjien mediaaniansainta on alle 2000 eur/kk brutto (Tilastokeskus 2021).

• Veronkiristys muutamasta sadasta eurosta jopa yli kahteen tuhanteen euroon / vuosi on merkittävä.

Mikroyritysten ei ole läheskään aina mahdollista siirtää verorasitusta hintoihin. Se jää yritykselle kustannukseksi, kuten hallituksen esityskin toteaa.

Nykyisen matalan 15 000 euron alv-alarajan tarkoituksena on ollut rajata verotuksen ulkopuolelle harrastusluonteinen toiminta. Nykypäivän muuttunutta työelämää, yrittäjyyden ja erilaisten työsuhteiden yhdistämistä ei ole osattu huomioida, vaikka tähän pitäisi hallitusohjelman mukaan kannustaa.

Budjettivaikutukset ja epärealistinen laskennallinen verotuotto

Tavoitellut verotuoto alarajahuojennuksen poistumisella ovat 59 miljoonaa euroa vuositasolla. -> Tämä arvioitu verotuotto jää yksiselitteisesti kaikkein pienimpien yritysten maksettavaksi, mitä ei voi pitää oikeudenmukaisena ratkaisuna!

Arvioimatta on jäänyt arvio alarajahuojennuksen poistumisen takia lopettavien tai toimintaa supistavien yritysten määrä ja vaikutukset. Esityksen vaikuttavuusarvioinnit ovat jääneet hyvin pintapuolisiksi.

Jatkossa kiinteä alaraja ilman huojennusmekanismia kannustaa pitämään liikevaihdon alle 15.000 eurossa.

Yrittämisen verotus kiristyy, ja kasvuun ja toimeliaisuuteen ei kannusteta.

Alarajahuojennuksen poistuminen nähdään vain verotuottoa lisäävänä, ottamatta kokonaiskuvaa huomioon:

• Yleinen alv-kanta nousee 25,5 %:iin

• Alv-kanta 10 % noussee 14 %:iin.

• YEL-maksut nousevat

Yhteisvaikutukset koskevat kymmeniä tuhansia yrittäjiä. Halutaanko lisää työttömiä yrittäjiä?

• Yhden työttömän kokonaiskustannukset (Valtioneuvoston julkaisu 2019) oli v 2016 noin 15 500 eur vuosi.

• Vain noin 3800 työmarkkinatuelle joutuvaa yrittäjää syö koko arvioidun 59 miljoonan verotuoton.

Tämän lisäksi tulee vielä merkittävät kerrannaisvaikutukset talouteen.

Esityksessä kaavailtu laskennallinen verotuotto ei ole realistinen.

Esityksen mukaan uusia säännöksiä sovellettaisiin kaikilta osin 1.1.2025 alkaen.

Säännösten voimaantulo on kohtuuton noin 30 000 yritykselle, joiden liikevaihto nyt on 15 000–30 000 euroa.

• Tältä kalenterivuodelta ne ovat oikeutettuja alarajahuojennukseen, mutta sitä hyödyntäessään ne menettävät mahdollisuuden poistua alv-rekisteristä 2025, vaikka liikevaihto olisi tänä vuonna vain vähän yli 15 000 euroa.

• Yrityksille ei jää aikaa reagoida: alarajan ylittävät yritykset supistavat loppuvuoden 2024 toimintaansa hätäjarrutuksena.

• Mikäli nyt vapaaehtoisesti alv-velvolliseksi hakeutuneet yritykset eivät huomaa poistua alv-rekisteristä ajoissa, ne joutuvat huojennuksen poistuessa tilittämään maksettavaksi jäävän alvin alle 15 000 euron liikevaihdollakin.

Alarajahuojennuksen poistuminen voitaisiin osittain kompensoida alv-alarajan tuntuvalla korotuksella.

Suomen soveltama arvonlisäverovelvollisuuden alaraja on alhaisempi kuin OECD- tai EU-maissa keskimäärin.

• Muissa EU-maissa käytössä olevien alimpien alarajojen mukaan laskettuna keskiarvo on 38 056 euroa sekä ylimpien alarajojen mukaan laskettuna 43 080 euroa. (Esim. Viro 40 000)

• Direktiivi sallii rajan asettamisen jopa 85 000 euroon.

• Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on arvioinut jo vuonna 2016, että arvonlisäveron optimaalinen alaraja olisi Suomessa 32 000 euroa.

• Esityksen mukaan 30 000 euron alarajakin toisi vielä verotuoton lisäystä 35 miljoonaa euroa vuositasolla.

Useat tahot vaativat alkuperäisestä esitysluonnoksesta antamissaan lausunnoissa arvonlisäveron alarajan merkittävää nostamista. Jopa Verohallinto esitti alarajan korottamista. HE sivuuttaa nämä täysin.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry esittää kantanaan:

KASVUUN TULISI KANNUSTAA! Pienimpien ja itsensä työllistävien yritysten verotusta ei saa kiristää:

• Arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistuminen on ehdottomasti kompensoitava nostamalla arvonlisäveron alaraja vähintään 30 000 euron tasolle. On annettava edes osalle yrityksistä kohtuullinen mahdollisuus hakeutua arvonlisäverottoman toiminnan piiriin.

• Mikäli alarajan nostolla todella halutaan kannustaa kasvuun ja myös työpaikkojen luomiseen, pitäisi rajaa nostaa merkittävästi korkeammalle, 50 000 – 60 000 euroon.

KOHTUULLINEN SIIRTYMÄAIKA:

Esityksessä oleva kuluvan kalenterivuoden ja sitä edeltäneen kalenterivuoden liikevaihdon ottaminen huomioon verovapauden edellytyksenä tulee toteuttaa vasta 1.1.2026 alkaen.

NÄKYVÄSTI JA PALJON OHJEISTUSTA AJOISSA:

• Tiedon muutoksesta pitää tavoittaa kaikki, jotka kuuluvat nykyisen alarajahuojennuksen piiriin

Myös vapaaehtoisesti arvonlisäverolliseksi hakeutuneiden yritysten samoin kuin kesken kalenterivuoden alarajan ylittävien yritysten ohjausta on merkittävästi lisättävä

LAUSUNTO 16.5.2024

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi arvonlisäverolain 84 ja 85 b §:n ja eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Esitysluonnoksen tarkoituksena on korottaa yleinen arvonlisäverokanta ja vakuutusmaksuveron verokanta 24 prosentista 25,5 prosenttiin.

Esitysluonnoksen mukaan lausuntoa asiasta on pyydetty esityksen kannalta keskeisiltä viranomaisilta ja elinkeinoelämän etujärjestöiltä. Mikro- ja yksinyrittäjät ry (MYRY) toimii mikro- ja yksinyrittäjien etujärjestönä. Arvonlisäveron korotuksesta yrityksille aiheutuvat negatiiviset vaikutukset kohdistuvat rankimmin kaikkein pienimpiin yrityksiin. Mikro- ja yksinyrittäjät ry pitää tämän vuoksi erikoisena, että se ei ole ollut mukana lausuntopyynnön jakelussa. Esitysluonnoksen julkaisemisessa ja kuulemisessa olisi muutenkin tullut hyödyntää lausuntopalvelu.fi -palvelua, jolloin monet muutkin yrittäjä- ja toimialajärjestöt olisivat voineet nostaa esille omia näkemyksiään.

Puutteelliset vaikuttavuusarvioinnit

Arviointi esitysluonnoksen yritysvaikutuksista on jäänyt erittäin pintapuoliseksi. Vaikutukset satojen tuhansien arvonlisäverovelvollisten yritysten ja muiden toimijoiden joukkoon, johon verokannan muutos kohdistuu, on tyydytty toteamaan yhden sivun mittaisella tekstillä.

Huomionarvoista on, että samaan aikaan toteutumassa oleva arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistuminen tulee myös vaikuttamaan merkittävästi pienimpien yritysten toimintamahdollisuuksiin. Vaikuttavuusarvioinnissa ei kuitenkaan ole edes mainittu arvonlisäveron alarajaa tai alarajahuojennusta sekä sen poistumista vuoden 2025 alusta.

Alarajahuojennuksen poistumista koskevan esitysluonnoksen mukaan sen piirissä olevia yrityksiä on noin 80 000 eli erittäin huomattava määrä. Alarajahuojennuksen poistumisella sekä arvonlisäverokantojen korottamisella on pitkälti samat negatiiviset vaikutukset, ja verorasitteen kasvu kohdistuu erityisesti työvoimavaltaisiin mikro- ja pienyrityksiin, joiden arvonlisäverolliset ostot ovat vähäisiä myyntiin nähden.

Alarajahuojennuksen määrään vaikuttaa myös maksettava vero, joten verokannan muuttaminen kesken kalenterivuoden vaikuttaa niin huojennuksen kuin maksettavaksi jäävän veron määrään. Nyt alarajahuojennuksen piirissä olevien kymmenien tuhansien yritysten osalta olisi vähintäänkin kohtuullista, että verokannan muutosta olisi esityksessä pohdittu huojennuksenkin kannalta edes jonkinlaisten esimerkkien valossa.

Hallitus on todennut useasti, ettei työn ja yrittämisen verotusta kiristetä ja että hallitusohjelma on kasvun ohjelma. Silti verokantojen korottaminen ja alarajahuojennuksen poistuminen kohdistuvat kaikkein eniten pienimpiin yrityksiin ja erityisesti yksin- ja mikroyrittäjiin ja ovat käytännössä veronkiristys. Yleisen arvonlisäverokannan nostaminen 25,5 %:iin tekee Suomen verokannasta kireämmän kuin muissa Pohjoismaissa, ja toiseksi korkeimman EU:ssa.

Esitysluonnos tulee toteutuessaan kasvattamaan mikro- ja pienyritysten verorasitusta ja yhdessä muiden tulossa olevien muutosten myötä heikentämään veropoliittisia kannusteita yrittäjyyteen, mikä on täysin vastoin hallitusohjelman kirjauksia. Pienten yritysten, jotka myyvät palveluita ja tuotteita kuluttajille, ei ole läheskään aina mahdollista siirtää lisääntyvää veroa täysimääräisenä kuluttajahintoihin, jolloin se jää yritykselle lopulliseksi kustannukseksi ja heikentää kannattavuutta.

Taloudellisen taantuman rajalla, inflaation kiristyessä ja kuluttajien ostovoiman heikentyessä pienten yritysten ei ylipäätään ole helppo korottaa hintojaan. Ja vaikka yhden yksittäisen palvelun tai tuotteen hinta ei näennäisesti nousisi paljon, ostavat kuluttajat tuhansia tuotteita ja palveluita vuosittain, ja yleisen arvonlisäveron korotus vaikuttaa merkittävästi kokonaisostovoimaan, ja myös ostopäätöksiin sekä ostokäyttäytymiseen.

Tässä esitysluonnoksessa on käsitelty vain yleisen verokannan muuttamista. Samaan aikaan hallituksen suunnitelmissa on myös alimman 10 prosentin verokannan korottaminen 14 prosenttiin, samoin kuin makeisten ja suklaan verokannan korottaminen 14 prosentista peräti 25,5 prosenttiin. Myös muita verokantojen muutoksia on vireillä. Vaikka nämä muutokset onkin pilkottu erillisiin hankkeisiin ja tulossa oleviin hallituksen esityksiin, olisi nekin ehdottomasti syytä tuoda esiin yleisen verokannan muutoksen yritysvaikutuksia arvioitaessa.

Muutosten yhteisvaikutus yrittäjien eläkemaksujen nousun ja sosiaalietuuksien heikentämisen kanssa voivat hyvinkin olla viimeinen niitti yritystoiminnan lopettamiseen monelle nyt kannattavuusrajalla kamppailevalle mikro- ja pienyritykselle. Tätä yhteisvaikutusta ei esitysluonnoksessa ole edes arvioitu ja selvittämättä on jäänyt myös arvio arvonlisäveromuutosten takia lopettavien yritysten määrästä, jolla on paljon merkitystä kokonaisverokertymän kannalta.

Poikkeuksellisen lyhyt siirtymäaika ja paljon hallinnollista lisätaakkaa

Yleisen arvonlisäverokannan korottaminen on tarkoitus viedä läpi kiireellisenä ja korotus on tulossa voimaan jo syyskuun alussa. Toimeenpanoaika on valitettavan lyhyt ja muutokset joudutaan toteuttamaan pääosin kesälomakauden kuluessa, mikä vielä lisää muutoksesta yrityksille aiheutuvia kustannuksia.

Verokannan muutoksesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset rasittavat suhteellisesti enemmän pieniä yrityksiä. Tätä vielä korostaa muutoksen voimaantulo kesken kalenterivuoden. Alarajahuojennuksen piirissä olevien yritysten kannalta ja arvonlisäveron neljännesvuosi-ilmoittajien osalta verokannan muutoksen voimaantuloajankohta on erityisen ongelmallinen.

Alimman 10 prosentin verokannan korottaminen 14 prosenttiin, samoin kuin eräiden muiden hyödykkeiden verokantojen muutokset, ovat tämänhetkisen tiedon mukaan tulossa voimaan vuoden 2025 alusta. Samaan ajankohtaan osuu myös arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistuminen. Arvonlisäverojärjestelmään on siten tulossa vain neljän kuukauden välein erittäin merkittäviä muutoksia, joista aiheutuva hallinnollinen työ ja kustannukset ovat merkittävä taakka mikroyrityksille sekä ristiriidassa hallituksen norminpurkutalkoiden kanssa.

Hallitusohjelman mukaan lainsäädännön yritysvaikutusten sekä kustannus- ja kilpailukykyvaikutusten arviointia vahvistetaan, jotta uudella sääntelyllä yrityksille tuleva hallinnollinen taakka ja kustannukset tunnistetaan. Lisäksi yrityksiä koskevat lainsäädäntöuudistukset toteutetaan hallitusohjelman mukaan riittävän pitkillä siirtymäajoilla, jotta yrityksille jää aikaa sopeuttaa toimintaansa. Nämä seikat on nyt lausuttavana olevassa esitysluonnoksessa sivuutettu täysin.

MYRY:n kannanotot

Mikro- ja yksinyrittäjät ry vaatii, että arvonlisäverokantojen korottaminen on ehdottomasti otettava huomioon alarajahuojennuksen poistamista käsiteltäessä. Alarajahuojennuksen poistumisen kompensointi arvonlisäveron alarajaa tuntuvasti nostamalla on verokantojen korottamisen takia nyt entistäkin tärkeämpää, jotta edes osalle mikroyrityksistä jätetään liikkumavaraa ja instrumentteja kasvuun. Nykyinen 15 000 euron alaraja ei kannusta mihinkään muuhun kuin vain hyvin sivutoimiseen tai harrastusluontoiseen yritystoimintaan.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n mielestä yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia lisätään tarpeettomasti vain muutaman kuukauden välein voimaan tulevilla merkittävillä muutoksilla arvonlisäverojärjestelmään. Näin merkittäville muutoksille tulisi olla riittävä toimeenpanoaika, joka on nyt jäämässä aivan liian lyhyeksi. Lisäksi erityisesti pienimmille yrityksille ei ole nyt jäämässä kohtuullista aikaa pohtia muutosten vaikutuksia omaan toimintaansa ja toiminnan jatkamisedellytyksiin.

Lopuksi

Mikro- ja yksinyrittäjät ry katsoo, että esitysluonnoksen yritysvaikutusten arviointia on täsmennettävä. Lainsäädännön arviointineuvosto huomautti puutteellisista vaikutusarvioista jo alarajahuojennuksen poistumista koskevassa esitysluonnoksesta antamassaan lausunnossa. Nyt yleisen verokannan korottamista koskevassa esitysluonnoksessa yritysvaikutukset on selvitetty vielä paljon tätäkin puutteellisemmin, eikä yritysten toimintaympäristön kokonaiskuvaa ole tarkasteltu ollenkaan.

MIKRO- JA YKSINYRITTÄJÄT RY

13.5.2024

Haluatko työllistää nuoren kesäksi? Tässä ajankohtaista neuvoa kesätyösetelistä ja nuorten työllistämisestä.

Tärkeät VINKIT, mitä pitää huomioida:

Olemme koonneet muutamia ydinkohtia nuorten palkkaamisesta. Lisätietoja saat mm. https://tyosuojelu.fi/tyosuhde/nuori-tyontekija sekä oman toimialasi TES:stä.

Kun henkilö on täyttänyt 18, niin nuorten työehtoja koskevat säännökset eivät enää ole rajoittava tekijä (jollei jostain muusta lainsäädännöstä tule rajoituksia).

Perusvelvollisuudet:

1. Selvitä ensimmäiseksi, mitä oman toimialasi TES sanoo työ- ja lepoajoista sekä palkan tasosta.

a. HUOM 1: joissakin työpaikoissa perus-TES ei kuvaa ollenkaan tehtävää. Jos tehtävä on myynti- tai kahvilatyötä ratkaisu voi löytyä PAM TES; https://tes.pam.fi/kaupan-tes-palkkaus/#doc-1eq2gaigi0918

b. HUOM 2: TES saattaa sisältää ohjeen palkasta, joka nuorella on pienempi, kuin aikuisen peruspalkka. Erillistä ilta- ja viikonloppulisiä koskevaa ohjetta ei yleensä ole nuorten kohdalle ole annettu. Tällöin on selkeintä noudattaa TESin mukaista euromäärää (jos annettu) myös nuorten kohdalla, ilman minkään alennusprosentin käyttöä.

2. Työnantajalla on aina yksiselitteinen vastuu varmistaa, että työturvallisuus ja työsuojelu ovat työntekijän ikä ja työkyvyt huomioivalla tasolla.

3. Nuorista työntekijöistä on pidettävä oma luettelonsa, milloin työsuhde kestää yli 2 kk (nuoren henkilö- ja työtietojen lisäksi huoltajan nimi ja osoite).

Yleiset ohjeet:

1. Tee AINA kirjallinen työsopimus.

2. Suunnittele ja toteuta perehdytys kunnolla, muista, että hyvinkin “tavalliset” asiat voivat olla aivan vieraita nuorelle. Hyvä olisi, jos sinulla on vaikka vaan listana, että mitkä asiat perehdyttämisessä pitää vähintään käydä läpi.

3. Muista antaa nuorelle vähintään perustason työtodistus.

Kesätyöstä:

A) 14 vuotiaan saa työllistää vain huoltajan luvalla. Sitä nuoremmalle on haettava lupa työsuojeluviranomaisella ennakkoon.

B) Alle 15-vuotiaan työpäivä saa olla enintään 7 h päivässä ja 35 h viikossa. Työajan tulee olla 8 – 20 välissä, vain eritysen painavista syistä aloitusaika voidaan aikaistaa klo 06. HUOM, jos kyseessä on kotitaloustyö, siis työnantajan kotona tapahtuva työ, niin työaika voi jatkua klo 23 asti.

C) 15 vuotta täyttäneen työaika, katso alta “kouluvuoden aikainen työ”

D) Jos työpäivä on pidempi kuin 4h 30 minuuttia, on nuorelle järjestettävä 30 minuutin ruokatunti, jonka aikana nuori voi poistua työpaikalta (jollei TES ole muuta sovittu).

Kouluvuoden aikainen työ:

1. Työnteko ei saa haitata koulunkäyntiä. Tähän ei riitä nuoren oma vakuutus, vaan työnantajan on itsenäisesti arvioitava, voisiko työnteko haitata koulun käyntiä.

2. Perusopetuksen oppimäärää suorittavan (kouluvuoden aikana) työaika saa olla vapaapäivinä enintään 7 tuntia ja koulupäivinä enintään 2 tuntia. Viikkotyöaika on enintään 12 h.

3. 15 v täyttäneen työaika on enintään 8 h päivässä ja 40 h viikossa, työajan pitää sijoittua 06 – 22 väliin. Ammattikoulutukseen liittyvässä työssä työvuoro voi jatkua klo 24 asti. Yötyö on kielletty.

4. Jos yli 3 kk työsuhteessa olevan nuoren työ on fyysisesti vaativampaa, niin nuorella pitää olla tuore lääkärin todistus soveltuvuudesta tai hänet tulee lähettää työterveystarkastukseen kuukauden kuluessa työsuhteen alkamisesta.

Sovellettavat lait:

Laki nuorista työntekijöistä https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930998

STM asetus nuorille sopivista kevyistä töistä https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120189

VN asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060475

STM asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120188

Työturvallisuuslaki (kts erityisesti §8, 10 ja 14) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738

Työaikalaki https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190872

Työsopimuslaki https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055

Työterveyshuoltolaki https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383

Yritystuet.

8.5.2024

Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n lausunto koskien hallituksen esitystä Suomen teollisuussijoitus Oy -nimisestä valtionyhtiöstä annetun lain muuttamisesta.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry (MYRY) kiittää työ- ja elinkeinoministeriötä mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä laeiksi Suomen Teollisuussijoitus Oy -nimisestä valtionyhtiöstä annetun lain muuttamisesta, ja siihen liittyviksi laeiksi, sekä Business Finland Venture Capital Oy -nimisestä valtion kokonaan omistamasta osakeyhtiöstä annetun lain kumoamisesta.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry suhtautuu myönteisesti Business Finland Venture Capital Oy:n, Ilmastorahasto Oy:n sekä Oppiva Invest Oy:n toiminnan yhdistämistä Suomen Teollisuussijoitus Oy:n yhteyteen ja pitää hyvänä, että yhdistymisellä tavoitellaan tukifunktioiden keskittymisen kautta taloudellisia säästöjä.

Yhdistymisen tavoitteet ovat selvät ja on kannatettavaa, että hankkeen avulla Suomen Teollisuussijoitus Oy:lle annettaisiin vahva talouden kasvuun ja investointien edistämiseen keskittyvä tehtävä. Mikro- ja yksinyrittäjät ry haluaa kuitenkin painottaa, että tämä uusi tehtävä ei saa rajautua vain perinteisiin teollisuuden vientialoihin, vaan uudistamisen tavoitteena tulee olla laajemmin talouden uudistaminen sekä innovaatiotoiminta.

Julkista rahoitusta tulisi erityisesti suunnata yrityksiin, jotka vahvistavat osaamista sekä innovatiivisuutta ja luovat niin uutta teollisuutta kuin yhtä lailla palvelualan tai luovien alojen yrittäjyyttä ja innovaatioita Suomeen. Uuden valtionyhtiön tehtävä pitäisi olla laajasti ja vahvasti innovaatioita tukevassa toiminnassa, eikä ajaa vain perinteisiä teollisuuspoliittisia tai työvoimapoliittisia tavoitteita.

Hallituksen kehysriihessä keväällä 2024 linjattiin selvästi, että TKI-rahoitusta lisätään myös kulttuurin ja taiteen aloille ja tuetaan näiltä aloilta nousevia kaupallisia innovaatioita. Kasvurahoituksen osoittaminen myös muille kuin perinteisille vienti-, teknologia- ja teollisuusaloille on välttämätöntä talouden uudistamisen ja kasvun kannalta. Nyt tehtävillä säädösmuutoksilla tulisi laajentaa elinkeino- ja teollisuuspoliittista rahoitus- ja sijoitustoimintaa, eikä rajata sitä liian suppeaksi.

Olisi oleellista, että toimialariippumattoman valtionyhtiön tehtävän määrittelyssä otetaan laaja-alaisesti eri toimialat sekä sidosryhmät mukaan ja tunnistetaan uusia liiketoimintoja, trendejä ja innovaatio- sekä kansainvälistymismahdollisuuksia. Tärkeää olisi luoda pitkän tähtäimen toiminta- ja ohjausmalleja, etenkin jos EU:n erilaisia rahoituksia halutaan hyödyntää tehokkaammin, missä Suomi ei ole onnistunut kovinkaan tehokkaasti viime vuosina

Ylläolevaan viitaten MYRY esittää myös kantanaan, että ’Teollisuustuki Oy:n’ nimeämistä pitää vielä pohtia uudelleen. On tärkeää, että valtionyhtiö korostaa olevansa toimialaneutraali.

Esityksessä nostetaan esiin ns. mittelstand-yritykset. Kokonaisuudessä jätetään kuitenkin kokonaan huomioimatta, että niin startup-yritykset kuin mittelstand-yritykset ovat lähes poikkeuksetta syntyvaiheessaan joko yksin- tai mikroyrityksiä. Keskittyminen kapeakatseisesti vain perinteisten teollisuusalojen ja keskisuurten yritysten tukemiseen aiheuttaa sen, että Suomi jää merkittävästi jälkeen kilpailijamaista, jos se sulkee pois monipuolisen innovaatiotoiminnan tukemisen etenkin yritystoiminnan alkuvaiheessa. Esim. kaikissa Pohjoismaissa sekä Baltian maissa juuri mikroyritysten vienti on moninkertaisella tasolla.

Isommat elinkeino- ja innovaatiohankkeet muodostavat tyypillisesti ryhmittymiä, jotka koostuvat useista pienemmistä mikro- ja pk-yrityksistä. Verkostomainen tapa toimia on yleistä nykypäivän yrityskentässä. Tällaisiin hankkeisiin tehtyjen sijoitusten hyödyt tukevat laajemman yrityskentän toimintaa ja kasvua sekä luovat monipuolisen ja elinvoimaisten yritysten ekosysteemin, joka houkuttelee ulkomaisia pääomasijoittajia ja lisää investointeja.

Nykyisellään on huolestuttavaa, että suomalaisten startup-yritysten keräämä rahoitus on heikentynyt suhteessa muihin maihin. Isona tekijänä rahoituksen heikentymisessä on se, että kansainväliset sijoittajat eivät ole sijoittaneet Suomeen aikaisemmassa tahdissa. Kansainvälisten sijoitusten vähentyminen johtuu yleisestä markkinatilanteesta, ja sijoittajien vetäytyminen oli erityisen näkyvää vuonna 2023. Samaan aikaan kun Suomen aikaisen vaiheen rahoituskapasiteetti on kutistunut, toteutuneiden sijoitusten määrä on kasvanut merkittävästi Ruotsissa sekä Baltian maissa.

Suomen Teollisuussijoitus Oy:n keskeinen tehtävä kasvun ja investointien edistämiseksi tulisi olla kestävän, monivuotisen ja pitkäjänteisen tuen luominen, joka edistää ennakkoluulottomasti eri toimialojen innovaatioita, eri toimialojen yhteistyötä ja kannustaa uutta luoviin hankkeisiin. Kasvurahoituspäätöksissä tulisi huomioida myös arvopohjaiset näkemykset ja rahoituksen pitäisi luoda ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävää liiketoimintaa. Myös ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen kehittämisen ja koulutusviennin edistämisen tulee edelleen olla tärkeässä roolissa, kun Oppiva Invest Oy yhdistetään Suomen Teollisuussijoitus Oy:öön.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry esittää, että osana Suomen Teollisuussijoitus Oy:n uutta tehtävää pitäisi tehdä myös selkeä kohdentaminen mikroyritysten varhaisen vaiheen kiihdyttämö- ja innovaatiorahoitukseen. Yli 95 % kaikista yrityksistä Suomessa on mikroyrityksiä. Suomella on kaikki mahdollisuudet luoda ketterä ja kansainvälinen mikroyritysten ekosysteemi lyhyessä ajassa, mutta se edellyttää, että tukitoimintoja ja rahoitusta suunnataan myös uusille toimialoille ja kannustetaan klusterimaiseen yritysten yhteistyöhön.

Muuten on merkittävänä riskinä, että konsolidointi tarkoittaa samalla myös yritysten yhdenvertaisen kohtelun entistä heikompaa toteutumista, ja kasvumahdollisuuksien hukkaamista.

10.4.2024

Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n lausunto peruspankkipalveluja ja luottolaitoslainsäädäntöä koskevasta arviomuistiosta valtiovarainministeriölle

1. Peruspankkipalvelut

Eduskunta on jo vuonna 2022 kirjannut vastaukseensa 311/2022 lausuman, jonka mukaan valtioneuvoston tulee ryhtyä konkreettisiin toimiin rahanpesusääntelyn kansalaisjärjestöille, yhdistyksille ja pienille yrityksille aiheuttamien negatiivisten vaikutusten ehkäisemiseksi.

Mikro- ja yksinyritysten kohdalla rahanpesusääntelyn tarkoittama rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen on ylimitoitettua. Näiden yritysten toiminnassa korostuu yrittäjän oma toimeentulo ja sen turvaaminen. Kun sääntely johtaa pankkitilin epäämiseen (de-risking) tai jo olemassa olevan tilin sulkemiseen, viedään yrittäjältä myös mahdollisuus toimeentuloon. Tämä ei ole rahanpesusääntelyn tarkoitus.

Ilman pankkitiliä ja siihen liittyviä maksu- ja tunnistusvälineitä ei yritystoimintaa ole käytännössä mahdollista harjoittaa. Yritystoiminnan estyminen pankkitilin epäämisen takia ja varsinkin jo käynnistetyn toiminnan lopettaminen pankkitilin sulkemisen takia ovat ristiriidassa perustuslain takaaman elinkeinovapauden kanssa.

Konkreettisiin lainsäädäntötoimiin rahanpesusääntelyn lieventämiseksi pienimpien yritysten kohdalla tulee ryhtyä ripeästi. Ohjeistuksen ja viestinnän lisääminen eivät ole riittäviä toimenpiteitä nykyisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Yksin- ja mikroyrityksille on säädettävä oikeus peruspankkipalveluihin vastaavaan tapaan kuin luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvussa on säädetty laillisesti maassa asuville henkilöille. Tässäkään ohjeistuksen tai hyvää pankkitapaa koskevien säännösten kehittäminen ei tuo riittävää parannusta nykytilanteeseen.

Pienimpien yritysten palvelumaksujen tulee olla kohtuullisia ja vastata niistä aiheutuvia todellisia kustannuksia. Peruspankkipalveluiden tarjoamisvelvoitteen laajentaminen aiheuttaa todennäköisesti tarpeen tarkistaa perittävien palvelumaksujen kohtuusarviointia. Lopputuloksena ei voi olla se, että palveluita on kyllä saatavilla mutta vain kohtuuttoman suurilla palvelumaksuilla.

2. Käteisen saatavuus ja käytettävyys

Yritykset ottavat vastaan niitä maksuvälineitä ja tarjoavat asiakkaidensa käytettäväksi niitä maksutapoja, joista aiheutuvat kustannukset ovat kohtuullisia ja jotka ovat helposti niin yritysten kuin kuluttajienkin saatavilla.

Erityisesti pienimmillä yrityksillä tulisi olla lähtökohtaisesti vapaus valita, mitä maksuvälineitä yritys ottaa vastaan ja mitä maksutapoja yritys tarjoaa asiakkaidensa käytettäväksi.

Velvollisuus käteisen rahan vastaanottamiseen ei tulisi koskea kategorisesti kaikkia yrityksiä niiden koosta ja toimialasta riippumatta. Käteisen vastaanottaminen voi hyvin olla perusteltua välttämättömyystuotteiden ja -palveluiden kohdalla. Muissa tilanteissa velvollisuus rajoittaisi tarpeettomasti pienimpien yritysten toimintamahdollisuuksia.

Käteisen rahan käytöstä aiheutuvan rahahuollon kustannukset ovat viime vuosina nousseet valtavasti. Myös rahahuollon palveluiden saatavuus on heikentynyt huomattavasti. Rahahuollon kustannukset ja palveluiden saatavuus määrittävät käytännössä hyvin pitkälti pienimpien yritysten halukkuutta käteisen rahan vastaanottamiseen. Mikäli kustannukset ovat kohtuullisia ja palveluiden saatavuus hyvä, tulee käteinen säilymään maksuvälineenä kuluttajien niin halutessa.

Mikäli käteisen rahan vastaanottamiseen tulee velvollisuus, on myös huolehdittava siitä, että rahahuollon kustannukset pidetään kohtuullisina ja että palvelut ovat laajalti saatavilla. Muussa tapauksessa erityisesti pienimmille yrityksille aiheutuu kasvavista rahahuollon kustannuksista kohtuuttomia vaikeuksia ja kestämättömiä kannattavuusongelmia.

3. Asiakkaansuoja- ja menettelytapasääntely

Pienyritysluottoja koskevan sääntelyn kehittämistä puoltaa se, että pienimmät yrittäjävetoiset yritykset rinnastuvat luotonhakutilanteessa suojantarpeen ja neuvotteluvoiman osalta käytännössä usein kuluttajiin. Erityisesti näin on yksinyrittäjien kohdalla. Lisäksi pienten yritysten toiminnassa painottuu selvästi suuria yrityksiä useammin luotonotto toimilupaa koskevien velvoitteiden ja valvonnan ulkopuolisilta luotonantajilta.

Luottolaitossektorin ulkopuolisessa ja varsinkin ns. pikaluottoihin perustuvassa luotonannossa vallitsee usein huomattavan korkea korko- ja kulutaso sekä todellisten luottokustannusten ilmoittamista koskevat epäselvät käytännöt. Erityisesti pienyritysten kannalta on kuitenkin olennaisen tärkeää, että yritykset pystyvät tekemään luotonottoa koskevat päätöksensä avoimen ja riittävän informaation perusteella.

Myös toimiluvanvaraisen luottolaitossektorin ulkopuolisen luotonannon markkinoinnin sääntelyyn tarvitaan keinoja, joilla voidaan puuttua havaittuihin epäkohtiin.

14.3.2024

TIEDOTE: YKSINYRITTÄJIEN MÄÄRÄ LASKEE HUOLESTUTTAVALLA VAUHDILLA

10 000 yksinyrittäjää vähemmän vuonna 2023 edelliseen vuoteen verrattuna.

Mikro- ja yksinyrittäjien mukaan YEL-uudistus sekä YEL-maksujen korotukset niittävät nyt erityisesti yksinyrittäjiä. Epävarma taloustilanne, pian poistuva arvonlisäveron alarajahuojennus, isojen yritysten maksuaikojen piteneminen, kuluttaja-asiakkaiden väheneminen ja vähäinen tuki yksin- ja mikroyrityksille näkyy nyt selvästi.

"Pelkäsin juuri tätä, kun YEL-uudistus tuli. Tässä huonossa taloustilanteessa YEL-maksujen korotukset tulevat pahimpaan mahdolliseen hetkeen. Lähes sata euroa kuussa lisämaksua, eli yli tuhat euroa vuodessa, on useille tekemätön paikka. Etenkin kun sillä ei saa yhtään parempaa eläke- tai sosiaaliturvaa. Monilla loppuu usko heitä epäreilusti kohtelevaan sosiaalivakuutukseen ja yritystoiminta lopetetaan" sanoo Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n puheenjohtaja Liisa Hanén.

Huolena on, että suurin osa pienituloisista ja ennen itsensä työllistäneistä yrittäjistä päätyy työmarkkinatuelle. Etenkään pienillä paikkakunnilla ei ole työpaikkoja, jonne voi siirtyä.

"Valtion talouden kannalta on katastrofi, jos tämä suunta jatkuu. Aikaisemmin itsensä työllistänyt yrittäjä, joka tarjoaa palveluita, kerää arvonlisäveroa, maksaa ansiotuloveroa ja vaikuttaa kotipaikkakuntansa elinvoimaan positiivisesti siirtyy nyt pahimmassa tapauksessa työmarkkinatuelle. Se on yksilön, yhteiskunnan, sekä valtion talouden kannalta huonoin tilanne. Jos ajatellaan tylysti, niin ennen plusmerkkinen yrittäjä maksaakin valtiolle nyt vähintään 15 000 euroa vuodessa työmarkkinatuella. Hintalappu on tosi kova kerrannaisvaikutuksineen, kaikille." Hanén jatkaa.

Viime vuonna YEL-tarkistukset koskivat 56 000 yrittäjää. Heistä noin 83 prosentilla työtulo nousi. Tarkistukset jatkuvat tänä vuonna. Korotuksissa on maksukatto ja porrastus, ja suurin osa yrittäjistä ottaa 4000 euron suojasäännön mukaisen korotuksen tällä hetkellä. Seuraava korotus tehdään kolmen vuoden päästä.

"Hiekka loppuu tiimalasista pian. Nyt olisi pakko ottaa YEL-uudistus käsittelyyn tämän hallituskauden aikana. Meillä ei ole varaa olla uudistamatta sitä. Sosiaalivakuutuksen tehtävä on tukea, ei kuihduttaa kohtuuttomilla maksuilla, jotka eivät perustu yrittäjän todellisiin tuloihin. Tarvitsemme kasvua ja kaikki yrittäjyys on arvokasta." Hanén vetoaa.

TILASTOKESKUKSEN MUKAAN YKSINYRITTÄJIEN MÄÄRÄ ON LASKUSSA.

Työllisiin Suomessa kuului vuonna 2023 keskimäärin 230 000 yksinyrittäjää, mikä oli 10 000 vähemmän kuin edellisvuonna, kertovat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tiedot, jotka julkaistiin 14.3.

Kaikkiaan työllisyyystutkimuksen mukaan yrittäjiä oli Suomessa 320 000. Yrittäjien osuus kaikista työllisistä on 12 %. Yksinyrittäjien osuus työllisten määrästä on 7,1%

Työnantajayrittäjien määrä pysyi suurin piirtein ennallaaan ja oli 89 000, eli lähes saman verran kuin vuonna 2022.

Linkki Tilastokeskuksen uutiseen:

https://www.stat.fi/uutinen/yksinyrittajien-maara-vaheni-vuonna-2023

31.1.2024

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi arvonlisäverolain ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 39 §:n muuttamisesta.

Esitysluonnoksen tarkoituksena on panna täytäntöön ns. pienyritysdirektiivi (EU) 2020/285, jonka perusteella arvonlisäverovelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus poistuu. Verottomuuden edellytyksenä otetaan jatkossa huomioon elinkeinonharjoittajan liikevaihto kuluvalta ja edeltävältä kalenterivuodelta. Lisäksi velvollisuus rekisteröityä takautuvasti verovelvolliseksi poistetaan ja jatkossa velvollisuus alkaa vasta alarajan ylittämisajankohdasta lukien.

Alarajahuojennuksen poistaminen

Arvonlisäveron alarajahuojennus on ollut verohelpotus niille alv-rekisteriin kuuluville yrityksille, joiden liikevaihto on alle 30 000 euroa. Alarajahuojennuksen poistaminen ilman arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korottamista tai muita tuki-instrumentteja kiristää suoraan näiden pienten yritysten verorasitusta. Esitysluonnoksen mukaan näitä yrityksiä on noin 80 000, eli erittäin huomattava määrä.

Mikroyritysten ei ole läheskään aina mahdollista siirtää lisääntyvää veroa täysimääräisenä hintoihin, jolloin se jää yritykselle lopulliseksi kustannukseksi. Verorasitteen kasvu koskee varsinkin sellaisia mikroyrityksiä, joiden arvonlisäverolliset ostot ovat vähäisiä myyntiin nähden. Alarajahuojennuksen poistuminen rasittaakin erityisesti työvoimavaltaisia ja palvelualan mikroyrityksiä. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajalla on suuri merkitys pienimuotoisen toiminnan lisäksi varsinkin yritystoiminnan alkuvaiheessa. Alaraja, sekä asteittaisesti pienenevä alarajahuojennus, madaltavat kynnystä yrittäjäksi ryhtymiseen sekä edistävät pienimpien yritysten kasvumahdollisuuksia.

Nyt arvonlisäverotukseen liittyvät helpotukset yritystoiminnan aloittamiseen ja liiketoiminnan laajentamiseen ollaan lopettamassa kokonaan, ilman, että tilalle tulee mitään tuki-instrumentteja tai kompensaatiota. Tämä tarkoittaa, että mikroyritysten verorasitusta kiristetään ja veropoliittisia kannusteita yrittäjyyteen heikennetään hallitusohjelman kirjausten vastaisesti.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry tuo esiin huolensa siitä, että pienimpien yritysten kasvumahdollisuuksia ollaan esityksen myötä heikentämässä. Alarajahuojennuksen poistaminen nostaa merkittävästi kynnystä liiketoiminnan laajentamiseen varsinkin tilanteessa, jossa liikevaihdon nousun pysyvyydestä ei ole varmuutta. Verottomuuden edellytyksenä olevan liikevaihtorajan ottaminen huomioon aikaisempaa pidemmältä ajalta eli kuluvalta ja edeltävältä kalenterivuodelta kasvattaa tätä kynnystä vielä lisää.

Verovelvollisuuden alaraja

Verovelvollisuuden alkaminen vasta alarajan ylittämisajankohdasta lukien on Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n mielestä kannatettava ja oikeudenmukainen uudistus, ja korjaa nykyisessä laissa olleen epäkohdan, jossa veroa on joutunut maksamaan takautuvasti koko tilikauden myynnistä, rajan ylittyessä hiukankin. Tämän epäkohdan korjaaminen ei kuitenkaan kompensoi itse alarajahuojennuksen poistamista.

Verovelvollisuuden alarajan ylittyminen merkitsee samalla joka tapauksessa myös seuraavan kalenterivuoden verovapauden menettämistä. Verovelvollisuuden alarajan tarkoituksena ei esitysluonnoksen mukaan ole ollut vapauttaa verosta varsinaista ammatti- tai liiketoimintaa, vaan rajata verotuksen ulkopuolelle lähinnä harrastusluonteinen ja pienimuotoinen toiminta. Nykypäivän muuttunutta työelämää ja monimuotoista yrittäjyyttä, jossa ihmiset liikkuvat eri työsuhteiden ja yrittäjyyden muotojen välillä ja usein jopa rinnakkain, ei luonnoksessa kuitenkaan ole otettu huomioon riittävästi. Pienituloinen yrittäjätoiminta on arkipäivää kymmenille tuhansille yrittäjille.

Erityisesti yksinyrittäjien tulotaso jää huomattavasti jälkeen palkansaajista. Yksinyrittäjien mediaaniansainta on alle 2000€/kk bruttona ja neljännes yksinyrittäjistä kuuluu alimpaan tulodesiiliin (Tilastokeskus 2021). Koronakriisi pahensi tilannetta mikro- ja yksinyrittäjille, eikä siitä ole ehditty toipua ennen kuin tämänhetkinen talouden taantuma on iskenyt päälle.

Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi edistää palkkatyön ja yrittäjämuotoisen työn yhteensovittamista, sekä tunnistaa yrittäjyyden uusia muotoja ja niiden haasteita. Aloittavien yritysten sekä jokaisen osa-aikaisen tai sivutoimisen yrittäjänkin toiminta- ja erityisesti kasvumahdollisuuksien turvaaminen on erittäin tärkeää, myös velkaantuvan julkisen talouden suunnan kääntämiseksi. Kasvuun tulisi kannustaa erilaisilla keinoilla, ei vähentää kannustimia.

Budjettivaikutukset

Esitysluonnoksen mukaan alarajahuojennuksen poistamisen arvioidaan lisäävän valtion verotuottoa noin 80 miljoonaa euroa vuoden 2025 tasossa. Tämä tuotto jää yksiselitteisesti kaikkein pienimpien yritysten maksettavaksi. Esitysluonnoksessa ei ole laskettu tai tuotu esiin, millä alarajatasolla huojennuksen poistaminen tapahtuisi veroneutraalisti. Kuitenkin alarajan nostaminen 30 000 euroon lisäisi esitysluonnoksen mukaan verotuottoa vielä noin 35 miljoonaa euroa vuodessa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on arvioinut, että arvonlisäveron optimaalinen alaraja olisi Suomessa 32 000 euroa.

Suomen soveltama alaraja on selvästi alhaisempi kuin OECD- tai EU-maissa keskimäärin ja direktiivi sallii rajan asettamisen jopa 85 000 euroon. Esitysluonnoksen vaikuttavuusarvioinnit ovat jääneet pintapuolisiksi. Alarajahuojennuksen poistaminen nähdään vain arvonlisäveron tuottoa lisäävänä, ottamatta huomioon kasvavan verorasituksen vaikutuksia yritystoimintaan jo muutenkin haastavassa ja epävarmassa toimintaympäristössä.

Selvittämättä on jäänyt arvio alarajahuojennuksen poistamisen takia lopettavien yritysten määrästä. Monelle aloittavalle yritykselle, sekä taantumassa kannattavuusrajalla kamppailevalle mikro-, yksin- ja pienyritykselle, huojennuksen poistaminen ja samaan aikaan hallituksen suunnitelmissa olevien arvonlisäverokantojen korottaminen yhdessä eläkemaksujen nousun ja sosiaalietuuksien heikentämisen kanssa voivat erittäin suurella todennäköisyydellä johtaa yritystoiminnan lopettamiseen.

Esitysluonnoksessa näyttää jääneen ottamatta huomioon myös se, että alarajahuojennus on yritykselle verotettavaa tuloa. Huojennuksen poistaminen kaventaa siten verotuottoa enemmän, kuin luonnoksessa on laskettu. Mitään selvitystä tai arviota ei ole esitysluonnoksessa siitäkään, kuinka moni yrittäjä joutuu toiminnan lopettamisen tai tulojen alentumisen vuoksi mahdollisesti turvautumaan sosiaaliturvaan. Huojennuksen poistamisella on tämänkin vuoksi paljon ennakoitua suurempi kokonaisvaikutus valtion budjettiin. Vain noin 6000 lopettavaa ja työmarkkinatuelle siirtyvää yrittäjää maksaa vuodessa enemmän, kuin nyt kaavailtu 80 miljoonan euron verotuotto; lisäksi tulee vielä merkittävät kerrannaisvaikutukset talouteen.

Alarajahuojennuksen poistaminen on kompensoitava alarajan tuntuvalla korotuksella

Mikro- ja yksinyrittäjät ry esittää kantanaan, että arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistaminen on ehdottomasti kompensoitava nostamalla arvonlisäveron alaraja vähintään veroneutraalille tasolle, jotta alarajahuojennuksen poistaminen ei lisäisi mikroyritysten verorasitusta. Mikäli alarajan nostolla todella halutaan kannustaa kasvuun ja myös työpaikkojen luomiseen, pitää rajaa nostaa merkittävästi korkeammalle, 50 000 – 60 000 euroon.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n näkemyksen mukaan pienimpien yritysten kasvumahdollisuuksien aidoksi tukemiseksi ja hallinnollisen taakan vähentämiseksi verovelvollisuuden alaraja tulisi korottaa vähintään 50 000 euron tasolle, jotta edes osalla yrityksistä, joita alarajahuojennuksen poistaminen koskee, olisi kohtuullinen mahdollisuus siirtyä arvonlisäverottoman toiminnan piiriin. Korkeampi arvonlisäveron alaraja madaltaa yritystoiminnan aloittamiskynnystä, kannustaa liikevaihdon kasvattamiseen ja yritystoiminnan laajentamiseen sekä vähentää hallinnollista byrokratiaa. Erittäin todennäköisesti arvonlisäveron lisätuoton saamatta jääminen kompensoituu tällöin sosiaaliturvan kokonaiskustannusten vähenemisenä sekä uusien yrittäjien ja kasvuyrittäjien määrän nousuna.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n lausunto Työ- ja elinkeinoministeriölle koskien yrityksille myönnettäviä kansainvälistymisavustuksia vuosina 2024-2030.

12.1.2024

Mikro- ja yksinyrittäjät ry vastustaa luonnoksessa esitettyjä muutoksia koskien erityisesti yksinyrittäjien ja pienten mikroyritysten poissulkemista kansainvälistymistuen piiristä, sekä tuen määrää sekä hyväksyttäviä kustannuksia koskevia uusia rajoituksia.

Lisäksi haluamme huomauttaa asetuksen pitkästä voimassaoloajasta, minkä takia nyt kaavailuilla rajoituksilla on huomattavaa merkitystä suomalaisten yritysten kansainvälistymistavoitteille useiksi vuosiksi eteenpäin.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry haluaa tuoda painokkaasti esiin, että yksinyrittäjien sekä pienten mikroyritysten poissulkeminen kansainvälistymistuen piiristä esityksen kohdan 4 § mukaan on sekä syrjivää, erittäin lyhytnäköistä, että lisäksi ymmärtämätöntä Suomen yrityskenttää kohtaan: mikro- ja yksinyrityksiä on noin 95% kaikista yrityksistä Suomessa. Valtaosa pienyrityksistä kuuluu tähän kategoriaan, eli alle 10 hengen yrityksiin, ja suurin osa suomalaisista yrityksistä on yksinyrityksiä. Määrästään huolimatta Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 mikroyritykset edustivat vain 10,3 % kaikista tukea saavista yrityksistä. Pelkästään yksinyrittäjiä oli keskimäärin 194 000 kappaletta vuonna 2022 ja heidän yhteenlaskettu liikevaihtonsa oli noin 26 miljardia euroa, ja osuus työllisyydestä noin 10%.

Huomattava osa yksin- ja mikroyrityksistä tekee ja erityisesti tavoittelee kansainvälistä kauppaa ja liiketoimintaa, myy tuotteitaan ja palveluitaan ulkomaille, niin ulkomaisille yrityksille kuin kuluttajille, tai toimii alihankkijoina osana isompia hankintaketjuja viennin puolella.Yksinyrittäjissä on myös runsaasti suoraan teknologia- ja vientiteollisuudessa toimivia yrittäjiä, etenkin ohjelmistokehityksen, projektinhallinnan, hankejohtamisen ja suunnittelun ammattilaisia, joilla on mahdollisuus hakea uusia asiakkuuksia aktiivisesti Suomen ulkopuolelta.

On hyvin tyypillistä, että projektien alkuvaiheessa tai hankkeiden valmisteluvaiheessa ei vielä työllistetä muita kuin itse yrityksen omistaja, tai pari omistajaa omalla riskillään, vakituista työvoimaa palkataan vasta, kun rahoitusta on saatu. Silti projektien ja hankkeiden alkuvaiheessa voidaan työllistää alihankkijoina kymmeniäkin muita yksin- ja mikroyrityksiä ja toimia verkostomaisesti. Tuen myöntäminen vain palkkatyösuhteiden mukaan ei ole missään määrin tarkoituksenmukaista tai vastaa nykypäivää.

Nyt esityksessä ollaan poistamassa kokonaan kansainvälistymistuki yksin- ja mikroyrittäjiltä ja siten vaikeutetaan heidän kasvuaan sekä uusien asiakkuuksien, hankkeiden ja projektien hakemista ulkomailta. Esitys on täysin ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa mainitaan erikseen, että ’kasvua tukevia palveluita sekä yritysneuvontaa kohdennetaan yksinyrittäjille, mikroyrittäjille ja aloittaville yrittäjille’.

On ymmärrettävää, että hakuprosessin kannalta haasteena on, että erityisesti yksinyrittäjien hakemusten määrä on suuri ja heidän hakemansa tuki on suhteellisesti pientä, jolloin hakemuksien käsittely työllistää paljon Business Finlandin henkilöstöä. Business Finlandin resurssointi ei saa kuitenkaan määrittää sitä, minkälaisia ja minkä kokoisia yrityksiä Suomessa tuetaan kansainväliseen kasvuun. Päinvastoin tulisi nähdä, että hyvinkin pienillä tukirahoilla voidaan saada erittäin merkittäviä kansainvälisiä panostuksia aikaan, sekä uusia innovaatioita ja näkyvyyttä aikaiseksi. Business Finland pystyy aivan varmasti ratkaisemaan mahdollisen resurssipulansa tai hakemusprosessien haasteet niin, ettei se estä suomalaisten mikroyritysten kansainvälistymistä ja kasvumahdollisuuksia.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry esittääkin, että Business Finland perustaa erillisen instrumentin ja kansainvälistymisen innovaatiosetelin, sekä aktiivista help desk- toimintaa, jolla tuetaan erityisesti niitä yksin- ja mikroyrittäjiä, jotka haluavat hakea uusia asiakkuuksia Suomen ulkopuolelta ja keskittyä erityisesti kansainväliseen yritystoimintaan. Jos tällaisen kansainvälistymisen innovaatiosetelin ja tukitoiminnan kokonaisbudjetiksi allokoidaan vaikka vain 2 miljoonaa euroa, se mahdollistaa sadoille yrittäjille osallistumisen kansainvälisiin tapahtumiin, verkostoihin ja myynninedistämismatkoihin ja mahdollistaa kansainvälisen kasvun. Suomi nimenomaan tarvitsee runsaasti uusia innovaatioita, ketterää yritystoimintaa, runsasta verkostoitumista ja positiivista näkyvyyttä kansainvälisesti, nopeasti, eikä jähmeää ja vanhanaikaista yritystukimallia vain isoille yrityksille.

Asetusluonnoksen perusteluissa on rajauksia tehty ”avustusten eri yrityksille kohdentumisen näkökulmasta.” Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n mielestä nyt esitetyt rajaukset eivät nimenomaan tue tätä perustelua, vaan ne asettavat päinvastoin yksin- ja mikroyritykset entistä heikompaan asempaan kansainvälistymisen suhteen ja vain kasvattavat entisestään isompien yritysten tukia.

Esitetyt muutokset tulevat toteutuessaan suoraan vähentämään pienten yritysten aktiivisuutta kansainvälistymistavoitteissa; niin kansainvälisessä tuotekehityksessä, kansainvälisessä verkostoitumisessa kuin vientipyrkimyksissä. Tämä on pahasti ristiriidassa hallituksen omien tavoitteiden kanssa.

Yllämainittujen kokonaisperustelujen myötä esitämme muutoksia seuraaviin kohtiin:

3 § Määritelmäkohta: 1) ”Messuhankkeella tarkoitetaan yritysryhmän hanketta, jossa yritykset osallistuvat samaan ulkomailla toteutettavaan yksittäiseen tapahtumaan tai ajallisesti laajempaan tapahtumakokonaisuuteen joko paikan päällä tai virtuaalisesti ja johon osallistuu vähintään neljä yritystä, jollei hankkeen luonteesta muuta johdu”.

-Poistetaan vaatimus yritysten määrästä kokonaan. Suomalaisten yritysten osallistujamäärä ei kerro mitään siitä, kuinka tärkeä tai merkittävä yksittäinen messutapahtuma on. On myös täysin mahdollista, että etenkin uusien innovaatioiden kohdalla yhden yksittäisen toimialan yrityksiä ei välttämättä ole Suomen markkinassa monia.

4 § Avustuksen käyttötarkoitus ja avustuksen saaja: ”Valtionavustusta voidaan myöntää vähintään kaksi henkilötyövuotta työllistäville pienille ja keskisuurille yrityksille sekä pienille suuryrityksille.”

-Tämä on kaikkein merkittävin ja kriittisin heikennys esityksessä. Poistetaan vaatimus kahdesta henkilötyövuodesta, eikä rajata sitä yrityksen koon mukaan.

5 § Hyväksyttävät kustannukset: Luonnoksen mukaan rahtikustannukset ovat vähämerkityksisiä kustannuksia, joilla ei ole olennaista vaikutusta hankkeen toteuttamiseen.

-Rahtikustannukset tulee edelleen sisällyttää hyväksyttäviin kustannuksiin. Rahtikustannukset muodostavat usein etenkin mikroyrityksille huomattavan kustannuserän. Tämä rajaus etuoikeuttaa vain suurempia yrityksiä, joilla on jo vakiintunutta toimintaa, edulliset rahtisopimukset tai tytäryhtiöitä kohdemarkkinoilla. Suomen globaali sijainti lähes aina aiheuttaa rahtikustannuksia, olivatpa tapahtumat Euroopassa tai sen ulkopuolella.

6 § Tuen määrä: ” Messuhankkeisiin valtionavustusta voidaan yritykselle myöntää enintään yhteen messutapahtumaan kalenterivuoden aikana.”

-Poistetaan rajoitus vain yhdestä tuettavasta messutapahtumasta per vuosi. Tuen rajoittaminen yhteen tapahtumaan vuodessa vaikeuttaa huomattavasti nimenomaan vientiin ja kansainvälistymiseen panostavien mikroyritysten ja aloittavien yritysten toimintaa. Lisäksi se asettaa toimialat epätasa-arvoiseen asemaan, koska toisilla aloilla on paljon merkittäviä tapahtumia ja toisilla vain yhdet vuotuiset messut. Rajoittaminen myös tarkoittaa, ettei kansainvälistymiseen tähtäävä yritys voi tehokkaasti olla eri sesongeissa tai eri markkinasegmenteille suunnatuissa tapahtumissa mukana.

Ehdotamme euromääräisen rajan asettamista per yritys tai tapahtuma, jotta tuki jakautuisi tasaisemmin eri toimialojen ja sekä mikroyritysten että isompien yritysten kesken.

YRITTÄJÄN ELÄKELAKI (YEL) ON UUDISTETTAVA!
10.1.2024

MIKSI YEL-uudistus on tärkeää myös valtion talouden sekä kasvun kannalta? Miksi se ei ole vain yrittäjän oma ongelma?

83%:lla yrittäjistä YEL-työtulo nousi viime vuoden tarkistuksissa. Yli 70%:lla se nousi maksimimin, eli 4000€.
Lue uutinen TELAlta täältä: https://www.tela.fi/2024/01/10/noin-83-prosenttia-56-000-yrittajasta-sai-yel-maksuunsa-korotuksen-lakiuudistuksen-jalkeen/

Tämä on tarkoittanut noin 86€ korotusta kk-maksuun, vuodessa se on yli tuhat euroa! Ja vaikka maksu on noussut, ei sosiaaliturva ja eläke käytännössä parane yhtään.

MIKÄ YELISSÄ MÄTTÄÄ?

1. Yrittäjä ei maksa eläke- ja sosiaaliturvamaksujaan todellisista tuloistaan, vaan fiktiivisen vertailun mukaan palkansaajiin, ns. YEL-työtulon mukaan.Työtulo on hankala käsite, jossa pohjalla on yrityksen liikevaihto sekä saman alan palkansaajan mediaanipalkkavertailu. Lisäksi otetaan huomioon myös muita tekijöitä, kuten työpanos ja sen määrä ja arvo.

->Miksi se ei toimi? Koska suurin osa yrittäjistä ansaitsee nykypäivänä VÄHEMMÄN kuin palkansaajat. Nyt kymmenet tuhannet yrittäjät joutuvat maksamaan eläke- ja sosturvamaksuja tuloista, joita he eivät oikeasti saa.

->Mihin se johtaa? Siihen, että iso osa yrittäjistä "alivakuuttaa", koska pystyy tuloillaan maksamaan vain pienen osan vaadittavista maksuista. Se tarkoittaa, että yrittäjän eläke- ja sosiaaliturva jää todella huonoksi.

->Samalla valtion kustantama alijäämä, jolla maksetaan yrittäjien eläkkeistä puuttuva osuus, kasvaa. Se on jo lähes 500 miljoonaa, joka vuosi. Tilanne on kestämätön.

2. Yrittäjien eläkkeitä ei ole rahastoitu. Järjestelmä on kroonisesti alijäämäinen, sitä pystytä korjaamaan maksuja korottamalla eikä valtio voi ikuisesti maksaa vajetta.

MILLÄ YEL VOIDAAN KORJATA?
1. Rahastoidaan. Eläkevarat pitää saada tuottamaan. Tämä ei ole nopea ratkaisu, mutta pitkällä aikavälillä tuotot takaavat järjestelmän kestävyyden.

2. YEL-työtulon käsite on hylättävä. Eläkkeen tulee kertyä todellisen ansainnan mukaan. Myös sosiaaliturvaetuuksien tulee määräytyä yrittäjän todellisen tulotason mukaan, jotta tukea saavat ne, ketkä sitä aidosti tarvitsevat. Sosiaalivakuutuksen pitäisi olla yhdenmukainen kaikille.

3. Joustoa ja oikeudenmukaisuutta tulee lisätä sisällyttämällä YEL-maksuihin maksuprogressiota yrittäjän ansainnan tai yrityksen koon mukaan. 24-25% työeläkemaksu on kohtuuton maksurasitus itsensä työllistäville pienituloisille ammatinharjoittajille, sekä kasvua tavoitteleville mikroyrittäjille.

->Vaihtoehtoisesti minimimaksujen päälle tulisi antaa enemmän valinnanvapautta maksuihin, mutta tämä edellyttää toimivaa rahastointimallia.

Miksi tällä kaikella on merkitystä? Koska yrittäjä ei ole kasvoton yritys. Yrittäjä vanhenee, voi sairastua, saa lapsia, voi olla osatyökykyinen, opiskella, ihan siinä missä jokainen muukin. Jotta kukaan voi kasvattaa ja pyörittää yritystoimintaansa, työllistää itsenstä ja muita, on ensin oma sosiaaliturva oltava kunnossa ja luottamus siihen, että tukea voi saada, kun tarvitsee.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme ei myöskään tunnista muuttunutta työelämää, jossa liikutaan yrittäjyyden ja palkkatöiden (YELin ja TyELin) välillä. Tähän tulisi kannustaa, yhdenmukaistaa, eikä estää joustavia työmarkkinoita vanhentuneella järjestelmällä.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry vastustaa aikuiskoulutustuen lakkauttamista

5.1.2024

Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on lyhytnäköistä. Tuki on monille ainoa mahdollinen väylä uudelleenkouluttautumiseen, liikkumiseen työelämässä yrittäjyyden ja palkkatöiden välillä ja usein se on ainoa asia, mikä estää työttömyyden. Lisäksi tuki on etenkin yksinyrittäjille tärkeä mahdollisuus ylläpitää omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan. Valtaosa tuen käyttäjistä on naisia hyvinvointi-, palvelu- ja sote-aloilla.

MYRYn lausunto Sosiaali- ja terveysministeriön lakkautusesitykseen on alla luettavissa kokonaisuudessaan.

MYRY vastustaa aikuiskoulutustuen lakkauttamista ja suhtautuu kriittisesti esityksen nopeaan valmisteluun ja hyvin suppeaan vaikutusarvioiden määrään.

Aikuiskoulutustuki on merkittävä huomattavan isolle joukolle yksin- ja mikroyrityksiä, joita on Suomessa yli 300 000. Aikuiskoulutustuki on tärkeä tukimuoto nykypäivän toiminta- ja kilpailuympäristössä sekä eri elämäntilanteissa oleville pienille yrittäjille. Sen merkitys korostuu aivan erityisesti naisvaltaisilla palvelu- ja sote-aloilla.

Liiketoimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, kuten kilpailutilanteessa tai kilpailuympäristössä tapahtuvat muutokset, sekä erityisesti muuttuvat palvelualojen asiakastarpeet harvaan asutuilla alueilla, aiheuttavat usein välttämättömyyden uudelleenkouluttautumiseen. Tämä uudelleenkouluttautuminen kohdentuu usein kokonaan uudelle ammattialalle erityisesti sosiaali- ja terveyspuolella. Esitysluonnoksestakin ilmenee, miten moni tuensaaja opiskelee nimenomaan terveys- ja hyvinvointialaa tai kasvatusaloja, ja tuen saajista 76% on naisia. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen siis kiistämättä kohdistuisi rankemmin naisiin, mikä on myös tasa-arvokysymys.

Uudelle ammattialalle kouluttautuminen vaatii kokoaikaista panostusta, jolloin yrittäjyys ja sen tuoma ansiotulo eivät ole mahdollisia tai on vain hyvin rajatusti mahdollista. On myös muita merkittäviä elämäntilanteita, kuten työkykyyn vaikuttavat ammattitaudit, tai uupuminen, joissa vaaditaan kokonaan uudelle alalle kouluttautumista, jotta yrittäjätoiminta voi jatkua tai vaihtoehtoisesti työllistyminen palkkatöihin onnistua.

Aikuiskoulutustuen poistaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että uudelleenkoulutusmahdollisuuden poistuessa ja yrittäjätilanteen muuttuessa, moni etenkin yksinyrittäjä ilman koulutuksen tuomaa työllistymisen mahdollisuutta, joutuisi siirtymään työmarkkinatuelle. Tämä kuormittaa yhteiskuntaa moninkertaisesti verrattuna aikuiskoulutustukeen varattavaan rahoitukseen, jolla ei edes ole juuri säästövaikutuksia valtion budjetin kannalta, sillä tuki on rahoitettu pääasiallisesti työttömyysvakuutusmaksuilla.

Yrittäjän aikuiskoulutustuen 12kk nettovaikutus (tuki – verotuksen kautta palautuva osuus) on 6 344,74 € / henkilö. Työmarkkinatuen varassa olevan henkilön vuosikustannus yhteiskunnalle on keskimäärin noin 15 000 € / henkilö.

Yrittäjistä suuri osa pystyy hankkimaan uuden ammatin vuodessa aikuiskoulutustuen avustuksella. Sote-alan perustehtäviin tarvitaan joissakin kohdin kahden vuoden koulutus, riippuen pohjakoulutuksesta. Työllistyminen sote-alan puolella on lähes varmaa uudelleenkoulutuksella, jos tavoitteena on työllistyä palkkatyöhön, ja toisaalta uudelleenkoulutus parantaa tuntuvasti yrittäjyyden edellytyksiä, jos toiveissa on yritystoiminnan jatkuminen.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry näkee aikuiskoulutustuen kriittisenä sekä työllisyyttä, että pienten yritysten elinvoimaa ylläpitävänä tekijänä. Eriyisesti tiedossa oleva sote-alaa koskeva murros ja valtavat haasteet vaativat reagointikykyä ja mahdollisuutta nopeaan ja tuettuun uudelleenkouluttautumiseen. Tämän mahdollisuuden poistaminen olisi erittäin lyhytnäköistä, heikentäisi työvoiman saatavuutta entisestään eikä kannustaisi työurien pidentämiseen. Aikuiskoulutustukijärjestelmää tulisi kehittää, ei lakkauttaa.

Tiedote 18.12.23

Hallitus aikoo ottaa 80 miljoonaa euroa pienituloisimmilta mikro- ja pienyrittäjiltä

ALV-alarajahuojennuksen poistaminen kiristää mikroyritysten verorasitusta pahimpaan mahdolliseen aikaan ja uhkaa tuhansien yrittäjien toimeentuloa.

Arvonlisäveron alarajahuojennus on ollut verohelpotus niille alv-rekisteriin kuuluville yrityksille, joiden liikevaihto on alle 30 000 euroa. EU-direktiivin muutoksen myötä jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa alarajahuojennuksen kaltaisia asteittaisia verohelpotuksia on kuitenkin poistumassa 1.1.2025 alkaen.

Lausuntokierroksella olevan hallituksen esityksen mukaisesti alarajahuojennus poistetaan vuoden 2025 alussa.

Kompensaatioksi odotettua arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korotusta ei luonnokseen sisälly. Tämä on todella huono uutinen liikevaihdoltaan alle 30.000 euron mikroyritysten kannalta. Mistään marginaalisesta asiasta ei ole kyse: näitä yrityksiä on Suomessa noin 80 000 eli lähes joka neljäs.

Alarajahuojennuksen poistaminen lisää pienten yritysten arvonlisäverorasitusta. Niiden on harvoin mahdollista siirtää lisääntyvää veroa täysimääräisenä hintoihin, jolloin se jää yritykselle lopulliseksi kustannukseksi ja heikentää kannattavuutta -kuten esityksessäkin todetaan.

Verorasitteen kasvu koskee varsinkin sellaisia yrityksiä, joiden arvonlisäverolliset ostot ovat vähäisiä myyntiin nähden. Tämä rasittaa erityisesti palvelualan työvoimavaltaisia mikro- ja yksinyrityksiä, joita nykyisessä taloustilanteessa tulisi tukea kaikin mahdollisin tavoin kasvuun, eikä kurjistaa.

Pienimmiltä yrityksiltä otetaan -mitä tällä saavutetaan?

Luonnoksessa arvioidaan alarajahuojennuksen poistamisen lisäävän valtion verotuottoa noin 80 miljoonaa euroa, mikäli arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa ei nosteta nykyisestä 15 000 eurosta korkeammaksi. Alarajan nostaminen 30 000 euroon lisäisi valtion verotuottoa noin 35 miljoonaa euroa vuositasolla.

Arvonlisäverovelvollisuuden alarajalla ja alarajahuojennuksella on suuri merkitys erityisesti yritystoiminnan alkuvaiheessa. Ne ovat yhdessä madaltaneet kynnystä yrittäjäksi ryhtymiseen sekä edistäneet pienimpien yritysten kasvumahdollisuuksia. Nyt alarajahuojennuksen helpotus poistetaan eikä mitään tule tilalle: verorasitusta kiristetään ja veropoliittisia kannusteita yrittäjyyteen heikennetään hallitusohjelman vastaisesti.

Puutteelliset vaikuttavuusarvioinnit – negatiivinen lopputulos

Kokonaisvaikutusten arviointi puuttuu esityksestä. Huojennuksen poistaminen, samaan aikaan tapahtuva yrittäjän eläkemaksujen (YEL) korotus sekä hallituksen suunnitelmissa olevien arvonlisäverokantojen korottaminen tulevat soittamaan kuolinkelloja pahimmillaan kymmenille tuhansille yrittäjille.

Mitään arviota ei ole esitysluonnoksessa siitä, kuinka moni yrittäjä joutuu toiminnan lopettamisen tai tulojen alentumisen vuoksi turvautumaan sosiaaliturvaan tai siirtymään työmarkkinatuelle. Huojennuksen poistamisella onkin todennäköisesti tavoiteltuun nähden päinvastainen vaikutus valtion budjettiin. Jo alle 6000 lopettamaan joutunutta ja työttömäksi jäävää yrittäjää muuntaa taseen negatiiviseksi vuodessa.

MYRY vaatii alarajan merkittävää nostamista

Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n mielestä arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistaminen on ehdottomasti kompensoitava arvonlisäveron alarajaa nostamalla vähintään veroneutraalille tasolle. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on arvioinut, että arvonlisäveron optimaalinen alaraja olisi Suomessa 32 000 euroa.

MYRYn näkemyksen mukaan kasvua tukevan ja hallinnollista taakkaa aidosti vähentävän rajan tulisi olla vähintään 50 000 euron tasolla.

Suomessa tarvitaan nyt nopeasti laaja-alaista selvitystä oikeasta arvonlisäveron alarajan tasosta ja tutkittua kokonaiskuvaa mikroyritysten toimintaympäristöstä. Hallituksen esitysluonnos on lyhytnäköinen, jättää liikaa kysymyksiä auki ja tylyttää jo muutenkin talousvaikeuksissa kamppailevaa mikro- ja pienyrityskenttää.

4.11.2023

MUUTTUVA JÄTELAKI JA PAKKAUSTEN TUOTTAJAVASTUU

Saamme nyt paljon kysymyksiä tähän liittyen, ja moni on saanut kirjeen Sumi Oy:ltä tai Suomen Pakkauskierrätykseltä, jossa myydään jäsenyyssopimusta, joten pieni väliaikatiedotus asiaan:

Ei kannata vielä hätäillä vuoden alusta muuttuvan jätelain ja pakkausten tuottajavastuun laajenemisesta, tätä selvitellään.

Mistä on kyse: pakkausten tuottajavastuumääritelmät muuttuvat vuoden 2024 alusta. Pakkausten tuottajavastuu koskee jatkossa kaikenkokoisia yrityksiä. Aiemmin Suomessa tuottajavastuullisia olivat vain yritykset, joiden liikevaihto oli vähintään miljoona euroa.

Liikevaihtorajan poistumisen myötä kymmenien tuhansien aiemmin tuottajavastuun ulkopuolella olleiden pienten yritysten tulee jatkossa osallistua markkinoille tuomiensa tuotteiden pakkausten kierrätyksen kustannuksiin.

Kuka kuuluu jatkossa tuottajavastuun piiriin: tästä ei ole vielä tarkkaa selvyyttä.

Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä todetaan melko epämääräisesti näin: "Pienet yritykset olisivat tuottajavastuullisia vain, jos ne tuovat itse maahan palvelupakkauksia tai pakattuja tuotteita tai pakkaavat tuotteita myytäväksi muutoin kuin suoraan kuluttajalle myynnin yhteydessä."

Samassa on todettu, että pienille yrityksille voitaisiin säätää "kevennetty menettely".

Tulkintaa asiasta:

"Esimerkiksi kahvilasta mukaan ostetun kahvimukin tai vaateosastolta uusille farkuille ostetun paperikassin tuottajiksi katsotaan jatkossa niiden valmistaja tai maahantuoja, ei niitä pakkauksia käyttävä liike, ellei tämä ole myös valmistaja tai maahantuoja."

-Todetaan Suomen pakkauskierrätyksen ylläpitämällä rinkiin.fi -sivustolla. www.rinkiin.fi

"Pakkauksen tuottaja on jokainen mitä tahansa tuotetta valmistava yritys, joka käyttää pakkausmateriaaleja myyntiin menevien tuotteidensa suojaamiseksi esimerkiksi kuljetuksessa tai jakelussa. Lähes kaikki tuotteet ovat nykyään pakattuja, tavalla tai toisella.

Myös maahantuotujen tuotteiden pakkaukset sekä etäkaupalla Suomeen myytävien tuotteiden tuote- ja kuljetuspakkaukset kuuluvat tuottajavastuun piiriin."

-Todetaan Sumi Oy:n sivuilla.

https://sumi.fi/…/liity…/koskeeko-tuottajavastuu-minua/

Miten tämä tulee tulkita esim. pienten verkkokauppojen kohdalla, jotka tuovat maahan tuotteita (ja niiden pakkauksia) tai itse valmistavat tuotteita, ei ole vielä varmuutta, eikä tietoa vielä siitä, onko mainittua kevennettyä menettelyä tulossa.

Tuottajavastuun määrittely kuuluu ELY-keskuksille. Me selvitämme asiaa ja infoamme heti, kun tiedämme asian laidan tarkalleen.

Mitä tämä kustantaa? Käytännössä, JOS yritys kuuluu tuottajavastuun piiriin vuoden alusta, hänen tulee solmia sopimus tuottajavastuun hoitavan yhteisön kanssa, eli Suomen Pakkauskierrätyksen tai Sumi Oy:n kanssa, ja näin ulkoistaa vastuu heille. Maksut eivät välttämättä ole muutamia kymmeniä euroja enempää, mutta asiaan liittyy myös aikaavievää raportointia.

Sopimus tulee voimaan heti kun sen allekirjoittaa, joten asiaa ei tarvitse vielä ennakoida.

Miten paljon kierrätystä lisäävää ja järkevää toimintaa tämä on, onkin sitten eri kysymys, mutta asetus tulee EU-lainsäädännöstä, ja on ollut voimassa muualla Euroopassa jo pidempään.

Yrityksen kannattaa pohtia pakkaus- tai kierrätyslisämaksun lisäämistä hintoihinsa, jos sellainen on mahdollista, koska siihen tämä lainsäädäntö periaatteessa pyrkiikin: vähentämään pakkausmateriaalien käyttöä hintojen nousun myötä.

TIEDOTE 25.8.

KOLMASOSA YKSIN- JA MIKROYRITTÄJISTÄ TEKEE TÖITÄ, VAIKKA OLISI SAIRAANA

ILMARINEN ja MYRY kartoittivat kyselytutkimuksella yksin- ja mikroyrittäjien työkykyä. Kyselyn tavoitteena oli selvittää, miten yksin- ja mikroyrittäjät voivat nyt ja miten he arvioivat työhyvinvointinsa ja työkykynsä kehittyvän lähivuosina.

Kysely lähetettiin Ilmarisen yrittäjäasiakkaille ja Mikro- ja yksinyrittäjän ry:n (MYRY:n) jäsenille. Saimme kyselyyn paljon vastauksia - yhteensä 3 931, mistä lämmin kiitos kaikille vastaajille!

Vastaajista 85 % oli yksinyrittäjiä ja 12 % työntekijöitä työllistäviä mikroyrittäjiä.

Yrittäjyys antaa paljon, mutta kolmannes kokee työkykynsä alentuneeksi:

Yrittäjille tärkeintä hyvinvoinnin kannalta on työn itsenäisyys ja mahdollisuus vaikuttaa työn tekemiseen. Lisäksi keskeiseksi nousi yrittäjyydessä menestyminen ja sen tuoma toimeentulo. Kaksi kolmasosaa vastaajista koki saavansa erittäin vahvasti tai melko paljon intoa, motivaatiota ja merkitystä yrittäjyydestä. Kyselyyn vastanneista yrittäjistä 10 % koki työkykynsä erinomaiseksi ja 54 % hyväksi.

Alentuneeksi – huonoksi tai kohtalaiseksi – työkykynsä koki kuitenkin yli kolmannes (36 %) yrittäjistä. Kaikkien yrittäjien työkyvyn keskiarvo oli työkykypistemääränä 7,6 asteikolla 0–10. Alentunut työkykypistemäärä 0–7 ennustaa sekä korkeampia sairauspoissaoloja että työkyvyttömyyseläkkeitä (Ahlström et al. 2010). Kolmasosa vastaajista on kokenut uupumusta ja työkykyä haittaavaa väsymystä usein tai viikoittain viimeisen vuoden aikana.

Vastaajista 26 % ei ole varma tai ei usko, että pystyy terveytensä tai jaksamisensa puolesta jatkamaan nykyisessä yrittäjätehtävässään kahden vuoden kuluttua.

Yrittäjät jakoivat avoimesti näkemyksiään työkykyynsä vaikuttavista muutoksista. Eniten nousivat esille ikään, työelämästä pois siirtymiseen ja perheeseen liittyvät teemat, jotka olivat positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja. Negatiivisina muutoksina he nostivat terveyteen, työmäärään, stressiin, YEL-maksuihin ja taloudelliseen tilanteeseen liittyviä huolia.

Kolmasosa yksin- ja mikroyrittäjistä tekee töitä, vaikka olisi sairaana.

Joka viides (21 %) yrittäjä on tehnyt tänä vuonna töitä keskimäärin alle 30 tuntia viikossa mutta neljännes (28 %) yli 50 tuntia viikossa.

Kolmasosa yrittäjistä tekee töitä, vaikka olisi melko sairas. Merkittävin syy sairaana töiden tekemiseen on taloudellinen, kun ei ole varaa jäädä kotiin. Jos yrittäjällä olisi jatkossa käytössään yksi päivä kuukaudessa lisää aikaa hyvinvointinsa ja työkykynsä edistämiseen, suurin osa vastaajista käyttäisi ajan lepäämiseen tai liikuntaan.

Työterveyshuollon hankkiminen on yrittäjille vapaaehtoista. Vain 25 % yksin- ja mikroyrittäjistä on hankkinut työterveyshuollon palvelut itselleen. 12 % ei tiedä, miten työterveyshuollon palvelut voi järjestää.

Yksin- ja mikroyrittäjistä 38 % luonnehtii taloudellista tilannettaan epävarmaksi tulevina kolmena vuotena.

Yrittäjistä 39 % arvioi liikevaihtonsa tai laskutuksensa olleen viime vuosina enintään 50 000 euroa vuodessa. 53 % vastaajista tavoittelee liiketoiminnan kasvua. 27 % ei aio kasvattaa liiketoimintaansa tai laskutustaan, koska on tyytyväinen nykytilanteeseen.

Koko tiedote luettavissa täältä:

https://www.ilmarinen.fi/tietoa-ilmarisesta/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2023/kolmasosa-pienyrittajista-tekee-toita-sairaana

Tutustu tarkemmin tuloksiin ja raporttiin täältä:

https://www.ilmarinen.fi/media_global/liitepankki/lomakkeet-ja-julkaisut/2023/yrittajien-hyvinvointikysely-2023-08-01.pdf

Lisätietoja:

Minna Hakkarainen, vakuutusjohtaja Ilmarinen, p. 050 366 7467

Liisa Hanén, puheenjohtaja Mikro- ja yksinyrittäjien ry, p. 040 328 6700

Tiedotteet ja ajankohtaista vaikuttamista